Jaarittelenpa tässä vähän. Olisi kiva, kun olisi aina juttuseuraa, arjen jakajaa ja teknistä tukea. Seksistä en niin piittaisi ja alan olla taas myöhäisherännäisenä aika vanhanaikainen: avioliittoon sitten tarvis mennä. Mutta sopivia miehiä ei ole tarjolla tai sitten loppuunkaluttuja käytettyjä miehiä tai arkoja peräkamarinpoikia. Joten tässä on sitten pärjättävä joten kuten ja otettava mallia monista upeista pitkän elämän saavuttaneista sinkuista. Olisipa suvussani joku nuorempi jäsen, jonka saisi "huoltajaksi"loppuun asti.