Kertaluonteista baaripanoa haikailevan himokkaan naisen tai klassisen panomiehen pelottavuus ei johdu siitä, että hän estottomasti tuo esille halunsa, vaan sen vuoksi että kertaluonteisen seksin tarjoaminen on päinvastoin oman haluttomuutensa esille tuomista. Baaripanoja vapaan halun ilmentyminä hehkuttavien uskottavuusongelma johtuu siitä, että he biologisoivat seksin esittämällä sen pelkkänä mekaanisena tarpeentyydytyksenä. Ihmisen halu on kuitenkin ensisijaisesti sosiaalinen tason ilmiö, jolle biologia vain asettaa tietyt sangen väljät raamit. Siihen sisältyy vastavuoroisuuden periaate ja se on merkityksellistä toisen halua, jota ei voi pelkistää mekaaniseksi toisen vartaloon kohdistuvaksi eläimelliseksi tarpeeksi.

Kertaluonteisen baaripanon merkitys ja sen tuottama nautinto kumpuaa juuri tästä pyrkimyksestä typistää seksuaalinen halu pelkäksi tarpeentyydytykseksi. Sattumoisin ”sopivin tyyppi”, jonka kanssa tälläistä typistämistä voi harrastaa on sellainen, joka vielä kykenee haluamaan toista ihmistä. Hänen roolinsa baaripanossa on toimia masturbatorisena toisena, joka ”merkityksettömään” seksiin suostuessaan kiihottavasti luopuu halustaan, toisintaen samalla aloitteen tehneen osapuolen jo aiemmin tapahtuneen luopumisen. Näin ollen estotonta seksiä ehdottava nainen tai mies ei todellakaan tarjoa baaritiskille nojailevalle ”sopivalle tyypille” sitä mitä tämä haluaa, vaan päinvastoin vaatii tätäkin luopumaan halustaan. Vähemmästäkin menee pupu pöksyyn.