Hyvä kirjoitus.
Meillä 4-vuotias ja teini ja samanlaisia aamuja ja lähtöjä molemmilla. Äiti stressaa kiirettään ja yrittää hoputetaan teiniä ajoissa heräämään,syömään, kouluun jne.Pienempää syömään,pesulle pukemaan.Kaikkia hyviä ajatuksia ja tekoja koetettu, valmiiksi laitettuna edellisenä iltana ja silti toisina aamuina homma sujuu, ja toisina uhkailut, kiristykset eikä pinnan palaminen auta.
Monesti olen miettinyt, miksi lähtemiset aina niin vaikeita, mutta aina tullut siihen tulokseen, että joskus vaikka mitä tekisi, niin ei se auta.
Ja monta kertaa lähtenyt töihin pahalla mielellä huudon ja tiuskinnan jälkeen ja lopputuloksena vain, että kaikilla paha mieli, eikä mikään nopeutunut.
Ja huomenna on taas uusi aamu, uusine haasteineen... :)