Huvittavaa tämä maindfulnes-pohdinta. Itse sanaa ruoditaan, että miten se kirjoitetaan ja mitä se tarkoittaa, kuin se olisi jokin ehtymätön viisauden lähde kuten se anglosaksinen maailma, jonka kielestä se on lähtöisin. Oma kielemme pursuu mahdollisuuksia hedelmälliseen ajatteluun tässäkin asiassa. Sen sijaan että käyttäisimme kieltämme ajatteluun, pahoinpitelemme sitä suruttomasti. Ensimmäinen kotimainen kielemme on englanti, ja korkein synti on tehdä virhe sen ääntämisessä tai oikeinkirjoituksessa (jotka molemmat ovat irrationaalisia). Englannin kieli on kansainvälinen kommunikaatioväline, ei ajattelun kulkuväline ulkomaalaisille. Jos taas onnellisuudesta tai elämän eheyttämisestä puhumme, asia on aika selvä. On uskallettava ottaa vastuu itsestä ja muista, myös naapurista ja hänen lapsistaan. Sen sanoivat jo filosofit (Sokrates, Kant, Schopenhauer, Nietzsche, Sartre, Levinas jne.), ja sen osoittavat tutkimustulokset. Onnellisuuden tuotteistaminen onkin sitten aivan toinen asia, ja mahdottomuus.