En ymmärrä: miksi pitää asua yhdessä jonkun kanssa parisuhteessa, jos samaan aikaan haluaa kilpailuttaa ihmisiä keskenään ja koeajaa jokaisen vastaantulevan hemaisevan heilan? Miksei voi sitten vain hypätä sängystä sänkyyn reilusti yksi kerrallaan? Aivan kuin se pysyvä kumppani olisikin pelkkä vararengas, jota käytetään paremman puutteessa.
Avoin suhde tuntuu olevan sellaisten itsekkäiden ihmisten vaatimus, jotka haluavat kaiken itselleen, siis sekä pari- että irtosuhteiden hyvät puolet. Kuvitellaan että minulla on oikeus ottaa tässä elämässä rusinat pullasta, ja vastoinkäymiset parisuhteessa kierrän jättämällä ne sikseen ja vaihtamalla sänkykumppania. Aika eläimellistä menoa, ei kerro kummoisesta sitkeydestä, halusta voittaa vaikeuksia tai kasvaa ihmisenä. Enpä koskaan perustaisi perhettä sellaisen luuserin kanssa, jolla on tuollainen historia.
Tunnettu esimerkki avoimesta suhteesta olivat Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir. Noinkin älykkäille ihmisille se otti koville. Paha mieli puski pintaan molemmilla, joten kuinka me taviksetkaan pystyisimme siihen sen paremmin? Ja miksi pitäisi? Miksei seksihaluja voi tyydyttää joskus vain vetämällä käteen, miksi pitää aina saada uusi ruumis käyttöönsä?
Ei uskollisuus parisuhteessa ole mitään omistamista vaan toisen kunnioittamista ja tunteiden huomioon ottamista. Kykyä ajatella muitakin kuin vain itseään, kykyä luopua omista etuoikeuksista ja mahdollisuus saada tilalle jotakin (paljon seksiä suurempaa) mitä luottamuksellisesta parisuhteesta voi saada.
En ymmärrä: miksi pitää asua yhdessä jonkun kanssa parisuhteessa, jos samaan aikaan haluaa kilpailuttaa ihmisiä keskenään ja koeajaa jokaisen vastaantulevan hemaisevan heilan? Miksei voi sitten vain hypätä sängystä sänkyyn reilusti yksi kerrallaan? Aivan kuin se pysyvä kumppani olisikin pelkkä vararengas, jota käytetään paremman puutteessa.
Avoin suhde tuntuu olevan sellaisten itsekkäiden ihmisten vaatimus, jotka haluavat kaiken itselleen, siis sekä pari- että irtosuhteiden hyvät puolet. Kuvitellaan että minulla on oikeus ottaa tässä elämässä rusinat pullasta, ja vastoinkäymiset parisuhteessa kierrän jättämällä ne sikseen ja vaihtamalla sänkykumppania. Aika eläimellistä menoa, ei kerro kummoisesta sitkeydestä, halusta voittaa vaikeuksia tai kasvaa ihmisenä. Enpä koskaan perustaisi perhettä sellaisen luuserin kanssa, jolla on tuollainen historia.
Tunnettu esimerkki avoimesta suhteesta olivat Jean-Paul Sartre ja Simone de Beauvoir. Noinkin älykkäille ihmisille se otti koville. Paha mieli puski pintaan molemmilla, joten kuinka me taviksetkaan pystyisimme siihen sen paremmin? Ja miksi pitäisi? Miksei seksihaluja voi tyydyttää joskus vain vetämällä käteen, miksi pitää aina saada uusi ruumis käyttöönsä?
Ei uskollisuus parisuhteessa ole mitään omistamista vaan toisen kunnioittamista ja tunteiden huomioon ottamista. Kykyä ajatella muitakin kuin vain itseään, kykyä luopua omista etuoikeuksista ja mahdollisuus saada tilalle jotakin (paljon seksiä suurempaa) mitä luottamuksellisesta parisuhteesta voi saada.