Jännä, miten tuo Micu sanoi jakavansa arjen tyttöystävänsä kanssa ja antavansa kaiken huomion hänelle. Ensinnäkin heittäisin mäkeen miehen, joka haluaa minut arjen koettelemuksiin, mutta ei uusiin kokemuksiin tai miettimään mitä sitten tekisi tylsyyden hetkinä. Toisekseen ristiriitaista: tyyppi antaa kaiken huomion tyttöystävälleen, olet ykkönen, oikein todella vakuuttaa, että sinä olet kaikista ensimmäinen ja viimeinen ja sitten tarvitsen kuitenkin muita pitämään itseni viihdyttyneenä.

Jutusta tulee mieleen se, että eri ihmisillä (naisilla?) on eri tehtävät: toinen on tässä arjessa ja toisten kanssa sitten viihdytän itseäni. Tuossa ajattelussa keskiössä on minä itse ja tarpeeni. Toista ihmistä ei päästetäkään niin lähelle, että tajuttaisiin mitä on olla parisuhteessa. Ilmeisesti parisuhteet eivät ole kaatuneet siihen, että tyttöystävät skitsoilee, vaan siihen, ettei tyyppi ole ajatellut, mikä on tyttöystävän asema tällaisessa: hän sanoikin, että toinen oli vakuuttanut olevansa ok asian kanssa, mutta sen ei pitäisi olla tarpeeksi, että toinen on ok, ehkäpä toisenkin alkuajatus pitäisi olla toisten kanssa paneskelu. Silloin molemmat voisivat ainakin periaatteessa olla tyytyväisiä ja lähtötilanne olisi edes tasapuolinen. Itseäni tällainen asetelma kyllä hirvittää ja en näe miten tuollaisessa tilanteessa voisi kehittää hyvää parisuhdetta. Kahdenkin ihmisen asetelmassa on sen verran tekemistä, että miksi tuoda kuvioon lisää satunnaisia muuttujia?

Ja mielestäni parisuhteessa kyse ei ole omistamisesta, vaan uskollisuudesta.