Riipaiseva kirjoitus... Toivottavasti suru on jo hieman helpottanut. Oma isäni yritti itsemurhaa mutta onneksi epäonnistui. Tosin sekin tapahtuma jätti ikuiset arvet sisälleni: mitä jos jonakin päivänä?
Olen kanssasi samaa mieltä, että Suomessa asiaa käsitellään kliinisesti.
Voimia ja jaksamista sinulle!