Itse huomasin mentyäni naimisiin ja ennen sitä seurusteluaikana, että jotkut hyvät ystäväni (sinkut) eivät osanneet iloita onnestani ja eivät käytännössä olleet minuun yhteydessä. Tämä tuntui todella pahalle, olinhan itse heidän seurustelleessaan (itse ollessani sinkku) iloinnut ja ollut kiinnostunut heidän elämästään. Mielestäni ystävyys "velvoittaa" näin toimimaan, vaikka itsestä saattaa tuntua todella pahalle, jos oma kaipuu parisuhteeseen on kova. Jotkut ystävistäni iloitsivat kanssani ja aloin arvostaa heitä yhä enemmän tämän vuoksi.