Itselläni ystävyys suhteet ovat pysyneet vaikka ystäväni on saanut lapsia tai ajautunut parisuhteeseen jossa on mukana lapset. Aluksi oli tietysti vaikea päästää ystävästä irti mutta olin kiinnostunut ystäväni raskaudesta ja myöhemmin lapsesta. Ymmärsin mitä lapsi ja parisuhde vaatii. Vietimme sillon tällöin aikaa sekä kävin tapaamassa ystävääni joka oli päivät yksin lapsen kanssa. Samalla opin "itsenäistymään" enkä vain elämään muiden kautta tai muiden kanssa liikaa vaan nauttimaan omasta ajastani. Olemme yhä hyviä ystäviä vaikka näemme harvoin.
Samoin oli siskoni laita eikä minua koskaan ole pakotettu auttamaan vaan kysytty ja olen auttanut velvollisuuden sekä välittämisen vuoksi. Se ei ole ollut taakka ja samalla olen saanut "täti-aikaa" sekä olla ystäväni/siskoni sekä lapsien kanssa. Aikuisten joskus kiireinen työelämä estää sen, myös oman ajana sekä ajan toisille.
Toivon että jokaisella ystävyys suhteet säilyvät sekä kukaan ei vain elä "oman maailmansa" keskellä kuului siihen lapset tai ei. Kunnioitetaan toistemme elämää, oli se omissa silmissä "vajaata". Olen itse sinkku joka ei kaipaa lapsia tai miestä elämään mutta iloitsen jos toinen löytää puolison ja saa lapsia.