Tottakai lapsi tuo elämään paljon iloa ja velvollisuuksia. Vanhemmilleen. Sille ystävälle se lapsi on kuitenkin vain geneerinen lapsi.

Ihan oikeasti kukaan ei jaksa kuunnella pälätystä toisen jälkikasvusta, ihan yhtä vähän kuin ihastuneen puhetta ihastuksensa kohteesta johon se vääntyy joka aiheesta.

Ystävyydessä kummallakin pitää olla aikaa ystävälleen. Kuunnella ja jakaa.
Vanhempia on yleensä kaksi ja kyllä sieltä kotoaan jokainen voi vapaaillan nipistää omiin juttuihinsa.

Kuten isoäitini tapasi sanoa: tärkeille ihmisille ja asioille on aina aikaa.