Olen ystäväpiiristäni lähes viimeinen joka aikoo tehdä lapsia piakkoin (toivottavasti). Tietynlainen välirikko on tullut siitä, että äidit eivät useinkaan ymmärrä kysyä, että mitäs sinulle kuuluu esim. työelämässä. Muilta äideiltä kysytään mielenkiinnolla missä kohtaa vesirokon nypyt lapsessasi olivat... Olen tarkoituksella ottanut etäisyyttä ystäviini, koska jos minun asiani eivät kiinnosta heitä, niin miksi minunkaan pitäisi roikkua tässä äiti-lapsi keskustelussa. Olen kyllästynyt velvollisuuden tunteesta kysymään, että mitä teille kuuluu, kun minultakaan ei sitä kysytä. Ymmärrän kyllä, että kotona ollessaan äideillä ei ole muuta elämään kuin ne lapset eikä siten ehkä mitään keskusteltavaakaan kuin lapsiasiaa, mutta ovathan hekin aiemmin olleet työelämässä jne., joten minne se kaikki entinen "muu elämä" unohtuu. Toivottavasti en vajoa itse noin alas kun/jos tulen äidiksi. Lisäksi olen kyllästynyt siihen kaikkeen salamyhkäisyyteen, joka lasten ja lasten teon ympärillä pyörii, kun nämä samat ystävät ilmoittavat, että olen muuten 20viikolla raskaana. Ahaa, emme siis olekaan niin hyviä ystäviä kuin luulin, kun tuota asiaa ei voinut aiemmin kertoa. Eipä silti, en aio minäkään kertoa lapsisuunnitelmistamme mitään kenellekään ja jatkan siten tätä kyräilyn ja salailun noidankehää.