Minä yritin vuosia vaikka mitä mieheni ja minun suhteen hyväksi. Mikään ei auttanut. Olin hänelle pelkkää ilmaa. Kuitenkin kaikki koskeminen ja hyväily ja kehuminen minun puoleltani tuli ihan luonnostaan ja hän onkin sanonut, että minä olen rakastanut ja ihaillut häntä. En tiedä sitten ,mikä meni pieleen?
Seksiin miehelläni ei ollut haluja, ei yhteiseen tekemiseen , ei jutteluun ei mihinkään. Mies kävi äitinsä kanssa reissussa, koska äiti maksoi matkat. Minun kanssani ei kuulma ollut varaa matkustaa.Muille ihmisille hän oli kiva ja mukava mutta kotona väitti , että se oli pelkkää smalltalkia. Ja että kotona piti saada sitten olla oma itsensä, eli vihainen ja sulkeutunut. Mies myös sanoi, että kykenee muiden kanssa olemaan vastuullinen ja luotettava mutta ei kotona.Lopulta hän sanoi, että minä olen liian vakava ja häipyi kotoa, vuokrasi hokkus pokkus oman asunnon. Nyt olemme eronneet, minun toimestani, kun en kestänyt sitä hänen epätietoisuuttaan, että mitä suhteellemme pitää tehdä. 9kk. aikana hän ei osannut sanoa juuta eikä jaata siitä, että jatkuuko avioliittomme vai ei. Heti kun hain eroa, hän löysi ravintolasta naisen, joka on "iloinen ja naisellinen". No, nyt hän on ilmeisen onnellinen. Olisipa kiva kuulla Suvin mielipide siitä, että mitä tein väärin. Mies oli minulle hyvin rakas ja tärkeä mutta oli minulla ns. omakin elämä.