"Ihmisen uloste olisi oikein hoidettuna arvotavaraa, mutta meillä se huuhdotaan puhdistetun veden(!) mukana viemäriin, eikä jo 1800-luvulla hoksattu fiksu ajatus "kaupunkilaisten tulee palauttaa maalle se, mitä sieltä on saatu" pääse toteutumaan."

1800-luvuilla kaupunkilaisten ulosteet päätyivät avotunkioihin, joista nesteimäinen aines valui ojiin, saastutti kaivoja ja päätyi lopulta käsittelemättömänä juuri sinne Itämereen. Avotunkioista tosin kiinteää kamaa toimitettiin avoimilla hatarilla hevosvetoisilla puukärryillä maaseudulle, matkalla tuosta kuormasta valui osa kaduille kulkukoirien herkuksi. 1800-luvulla ulostevälitteiset taudit olivat erittäin tavallisia ja surmasivat suuren osan lapsista ennenkuin nämä täyttivät viisi vuotta. Lisäksi tänä kultaisena aikana, jolloin ei tunnettu homogenisoitua maitoa eikä teollisia elintarvikkeita (jotka ekologisesti ajattelevien ihmisten mukaan aiheuttavat kaikki maailman sairaudet) myös aikuisia kuoli säännöllisin väliajoin joukoittain mm. kolera-epidemioihin (http://www.saunalahti.fi/arnoldus/kolera.html).

Vaikka ihmisulostetta voidaankin käyttää lannoitteena, ihmisuloste on merkittävä tappavien tartuntatautien levittäjä ja siksi ihmisille on kehittynyt evolutiivisesti voimakas aversio ulosteita kohtaan. Hämmästyttävää kyllä, ekologinen muotiuskonto on tehnyt tämän aversion puuttumisesta hyveen.