Surujen sairaala, hyvin keksitty! Lapsilla on suhtellisuudentaju kohdallaan.

Mielenterveyspotilaana ja kansalaisaktiivina olen törmännyt hyvin paljon aikuisten ihmisten pelkoihin ja aggressioihin, joita he kohdistavat mieleltään ei-niin-terveisiin. Monesti alkaa ihmetellä, kuka onkaan sairaampi, potilas vai se ns. terve, jonka mielestä mielisairautta teeskennellään, että päästään jostain rikoksesta helpommalla.

Oudon ristiriitainen suhtautuminen "normaaleilla": toisaalta väittävät, että kerran hullu - aina hullu, ja toisaalta, että mielisairautta voi muka halutessaan teeskennellä. Voiko luusyöpää näytellä? Onko psykiatri vähemmän lääkäri kuin onkologi tai radiologi tai gynekologi? Voiko leukemiaakin näytellä milloin haluaa? Voiko typeräksi tekeytyä, vai onko sitä oikeasti?

Tabut pitää karistaa mielisairauksien yltä jo, elämmehän vuotta 1999. Heh, lankaan menitte!