Druckermannin kirja yleistää aika pahasti. Tosielämä ei ole mustavalkoista.
Lapseni ovat syntyneet Ranskassa. Esikoiseni ehti käydä siellä peruskoulun neljä ensimmäistä luokkaa. Kuvatunlaista kasvatusta näkee varmasti pariisilaisen ylemmän keskiluokan vanhempien joukossa, mutta Ranskassakin on kansanosa, jolla on "vanhemmuus hukassa". Se näkyy tietyissä kouluissa. Suomalainen yhteiskunta on kaiken kaikkiaan yksilökeskeisempi kuin ranskalainen, missä ehkä nähdään lapset laumana, joka tulee koulia aikuisten normeihin jo mahdollisimman varhain. Molemmilla näkemyksillä on varmasti puolensa.
Druckermannin puhe esikoulusta on mielestäni puppua. 3-6 -vuotiaat viettävät päivät koulumaisissa, 25-30 lapsen luokissa, joita ohjaa yksi lastentarhanopettaja, mahdollisesti myös avustaja. Kotimaiset päiväkotimme ja ryhmäkokomme ovat niihin verraten luksusta! Ajattelukykyä esikoulussa kehitetään, totta. Koulumaisesti, suurissa ryhmissä. Vapaalle leikille siellä on vähän sijaa. Tämä on nyt hieman off topic, mutta ranskalainen koulujärjestelmä on minun kokemukseni mukaan (asennemaailmaltaan) vanhanaikainen, vaikka henk. koht. kokemukset peruskoulusta olivat hyviä.
En ole lukenut Druckermannin kirjaa enkä usko, että se toisi minulle uutta tietoa. Vaikuttaa kokoelmalta kliseitä.

>Paluumuuttaja Su, 2012-11-04 09:55

Vastaa

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.