Olen Jannan kanssa samaa mieltä, että Afrikan Tähden (AT) kautta lapset voivat opetella monia hyödyllisiä asioita. Niin opin minäkin pienenä.
Mutta samat asiat oppii pelaamalla lähes mitä tahansa muutakin lautapeliä.
Jos vähänkään vertailee kriittisesti, AT on lautapelinä sieltä heikoimmasta päästä. AT:n kolme vahvuutta (joita muissa peleissä ei ole) on laudan taide, nostalgia ja se, että kaikilla on se.
Heikkoutena AT on 100% tuurilla voitettava "heitä-ja-liiku" -peli (joita on noin biljoona erilaista), jonka säännöt ovat poikkeuksellisen "bugiset". Pelin voi voittaa 2 kierroksessa, etc.
Lähinnä pointtini on se, että maailmassa on paljon erinomaisia uusia pelejä, jotka monessa suhteessa pesevät ne suosituimmat vanhat klassikot (AT, Trivial, Monopoly, Alias, Kimble...).
Vaikkapa käymällä läpi vuoden lasten- tai perhepeli -listaa löytää tosi helposti pelejä, jotka ovat laadukkaammin tehtyjä ja vähintään yhtä hauskoja.
Esimerkiksi yhteistyöpeleissä (Richard Scarryn Touhula, Salaisuuksien saari etc.) lapset voivat oppia aika eri juttuja kuin keskenään kilpailemalla. Ja taitopeleissä (Eläinpyramidi, Halli Klack etc.) lapset voivat ihan oikeasti kilpailla rehellisesti aikuisten kanssa.
Ja suomalainen lautapeliosaaminenkin on siirtynyt jo uudelle aikakaudelle: Kotimainen Eclipse kun oli viime vuoden paras peli maailmassa!
Olen Jannan kanssa samaa mieltä, että Afrikan Tähden (AT) kautta lapset voivat opetella monia hyödyllisiä asioita. Niin opin minäkin pienenä.
Mutta samat asiat oppii pelaamalla lähes mitä tahansa muutakin lautapeliä.
Jos vähänkään vertailee kriittisesti, AT on lautapelinä sieltä heikoimmasta päästä. AT:n kolme vahvuutta (joita muissa peleissä ei ole) on laudan taide, nostalgia ja se, että kaikilla on se.
Heikkoutena AT on 100% tuurilla voitettava "heitä-ja-liiku" -peli (joita on noin biljoona erilaista), jonka säännöt ovat poikkeuksellisen "bugiset". Pelin voi voittaa 2 kierroksessa, etc.
Lähinnä pointtini on se, että maailmassa on paljon erinomaisia uusia pelejä, jotka monessa suhteessa pesevät ne suosituimmat vanhat klassikot (AT, Trivial, Monopoly, Alias, Kimble...).
Vaikkapa käymällä läpi vuoden lasten- tai perhepeli -listaa löytää tosi helposti pelejä, jotka ovat laadukkaammin tehtyjä ja vähintään yhtä hauskoja.
Esimerkiksi yhteistyöpeleissä (Richard Scarryn Touhula, Salaisuuksien saari etc.) lapset voivat oppia aika eri juttuja kuin keskenään kilpailemalla. Ja taitopeleissä (Eläinpyramidi, Halli Klack etc.) lapset voivat ihan oikeasti kilpailla rehellisesti aikuisten kanssa.
Ja suomalainen lautapeliosaaminenkin on siirtynyt jo uudelle aikakaudelle: Kotimainen Eclipse kun oli viime vuoden paras peli maailmassa!