Tärkein kriteeri oli eettisyys. Pienen kultapalan takia en halua kenenkään kärsivän. Halusin mahdollisimman helpon sormuksen juuri tuon jokapäiväisen käytön takia: se ei saa olla tiellä eikä tarttuilla koko ajan jonnekin. Tilaa jäi timanttien lisäämiselle sitten kun vuosia tulee täyteen, mielestäni se on ajatuksena hienompi kuin että heti on timantteja täynnä sormi. Kumpikin maksoi korunsa itse, itsellä ei käynyt mielessäkään että mies olisi sormukseni maksanu, kun kerran molemmat ollaan työssäkäyviä.