Itse olen toisinaan ollut lasteni nähden myös humalassa. Huonoa esimerkkiä? ehkä. Kuitenkin humalaisia maailmaan mahtuu, jos alkoholi ja juopumus 'piilotetaan' lapselta, osaako suhtautua elämään ja kaikkiin sen puoliin? Entä kun lapsi kasvaa ja alkaa itse 'kokeilla' alkoholia? Ja viini ruoan kanssa tai kylmä olut, jos se minusta on nautinto, pitääkö minun esittää lapselleni sen olevan jotain pahaa/kiellettyä? Toki alkoholikeskeisyys lienee pahasta, jos aina ja joka tilanteessa pitää alkoholijuomien kanssa läträtä, mutta kohtuukäyttö on kuitenkin mielestäni ok.