Välillä isä dokaa viikonloppuisin, välillä ei. Koko ikäni vierestä seurattuani en ole toistaiseksi tuntenut himoa mitään alkoholipitoista kohtaan. Välillä vanhemmat ovat jopa yrittäneet tarjota alkoholia minullekin, jotta "tietäisin mitä se on", mutta en ole halunnut edes tietää. Kasvoin raittiiksi, mutta minulla ei ole siihen mitään moraalista perustetta, kuten monilla, enkä paheksu alkoholin käyttöä.

Itse en vain halua menettää hetkeksikään vähää harkintakykyäni, muistia, motoriikkaa, tasapainoa, enkä halua tieten tahtoen käyttää ainetta, joka saattaa aiheuttaa pahoinvointia (krapulan).

En tiedä olisiko käynyt toisin jos isäni olisi raitis tai jos vanhempani olisivat juoneet jatkuvasti. Jotenkin tuntuu että alkoholin normaalia käyttöä vaarallisempaa on sen piilottelu tai vanhempien asenteiden mukainen pakkokasvatus, olipa se alkoholimyönteinen, tai -vastainen.