Kommenttien perusteella näyttäisi siltä, että vainoajat saavat enemmän ymmärrystä osakseen kuin vainotut. Ja täsmälleen sama kokemus minulle on muodostunut juostuani poliisilla ja käräjäoikeudessa jo useiden kuukausien ajan, kun exäni on ottanut elämäntehtäväkseen tehdä minun elämästäni helvetin.

Poliisit ovat aivan kädettömiä tämän asian kanssa, mutta joskus toivoisi sentään edes hieman ymmärtäväisempää asennoitumista heidänkin suunnaltaan. Vainotun ainoa keino kun on juosta yhtenään tekemässä rikosilmoituksia lähestymiskiellon rikkomisista. Täällä päin poliisit tuntuvat olevan jo kyllästyneitä naamaani. Pitää vain odotella että jotain vakavampaa sattuisi.

Ei voi muuta kuin toivoa paljon voimia ja jaksamista muille kohtalotovereille.