Muistelenpa muutamaa kuukautta takaperin vielä miettineeni, että oma äitini se ei isoäitinäkään leiki, puuhastelee kyllä aktiivisesti ja lukee lapsenlapsille kirjaa samalla kun viikkaa pyykkiä.

Nyt muutama viikko sitten tajusin, että en minäkään leiki. Suorastaan järkytys, luulin nimittäin leikkiväni. Totesin kuitenkin pystyväni todellisuudessa puuhasteluun lasten kanssa: askarteluun ja ehkä pelailuun, mutta legoilla tai hahmoilla leikkiminen maistui puulta. "Leiki, äiti tätä!"

Tänään sanoin lapsille, että leikkikää nyt keskenänne, teen hetken töitä. Nukkumaanmennessä esikoinen totesi, etten ollut leikkinyt vaikka niin lupasin. (Lupasinko?)

Artikkeli sai miettimään sitä minkä tiedostan. Puhelin alkaa kovasti kiinnostamaan (miksi, kiinnostaahan lapseni varmasti enemmän?), ruoanlaitto tulee ajankohtaiseksi (voisi sitäkin monesti sen viisi minuuttia lykätä). Totean, että yritänpä todella. Mutta aloitan nyt kuitenkin 10minuutista per lapsi per päivä. Ihan sitä "tää-tekee-tätä"- leikkiä jos he sitä ehdottavat.