Niin, painin tän leikkiongelman kanssa päivittäin. Asia on nimittäin niin että minä leikin kaiken aikaa (joudun leikkimään) pääosin se on tosi kivaa. Rakennetaan majoja, ollaan merirosvoja, leikitään legoilla, pikkuautoilla, käydään retkellä, leikitään kotia ja piirustellaan, muovaillaan, pidetään turnajaisia jne. Ihan mitä maa päällään kantaa, mutta ongelma on se, että en sitten muuhun ehdikään muutakuin riidan kanssa, eli ei ole ongelma löytää aikaa leikkiin vaan muuhun kodinhoitoon ja joskus ihan vaan lepäämiseen/aamupalan syöntiin tms. Äiti leikitään on eka ja viimeinen lause päivässä. Jos teen jotain muuta lapsi roikkuu jaloissa, kiehnaa sylissä, roikkuu selässä ja hokee mankuu koko ajan äiti äiti ja "keksii" itselleen pulmia joihin mun pitää tulla auttamaan. Mä haluaisinkin nyt saada neuvoa siihen, miten opastaa lasta ajoittain leikkimään ihan itse. Olen kokeillut videot sun muut, mutta ei se niistä ole kiinnostunut ja jos joskus on niin mun pitää istua vieressä katsomassa. Lapsi on nyt siis kolme vuotias ja mielikuvitusta ja leikkitaitoja kyllä piisaa. On jo alle kaksivuotiaana osannut leikkiä symbolisia leikkejä kuten nukkekotia tosi hyvin ja roolileikitkin alkoi jo kaksi vuotiaana. Kertoilee myös hurjia mukavia juttuja, joten mielikuvituksen puutteesta ei ole kyse. Leikkii myös toisten lasten kanssa hyvin. Isiä ei vaadita leikkimään vaan silloin leikkii kyllä ihan itekseenkin. Mikä on siis oikea tapa ohjata siihen että vois myös äidin kanssa joskus leikkiä itekseen, lapsi on leikeissämme myös aina se, joka leikin ja sen kulun keksii.