Voin kertoa teille, että en ole katkeroitunut vaikka sairastuin hyvin nuorena ja työnteko loppui samaten, n.36vuotiaana. Elän palkän eläkkeen varassa ja tietenkin myös puolison joka on eläkkeelleä. Olemme sopeutuneet elämään, oppineet siihen, että kaikkea ei voi saada, mutta haaveita saa olla. En osaa olla katkera,katellinen tosille vaan iloinen heidän puolestaan. Olemme valinneet elämän tavan elää, että ystävät ja läheiset ovat tärkeitä. kaupugin melusta muutimme pois syrjemmälle, kuuntelemaan luonnon elämää ja katselemaan, nauttimaan siitä. Ruoka on kallista..mutta se miten sitä käytät mistä sitä ostat se kaikki vaikuttaa kaikkeen. vaikka tulomme ovat pienet silti pystymme nauttimaan elämästä täysin rinnoin. katkeruus on pahin vihollinen itselle, siitä kannataa hankiuttua pois. Tosiaan asenne on se mikä ratkaisee...ei raha, ei se kimallaus, ei muideen matkat jne. me eletään täällä kerran vaaan ja yritetään nauttia niistä pienistä asioista mitä meillä on.
itse tykkäsin myös tuosta kiroituksesta toella paljon, milen kinnolla luen downshittauksesta enemmänkin.

>mie Ma, 2013-07-15 23:11

Vastaa

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.