Jos joku sammuttaa yleisökäymälän valot, saa olla kiitollinen siitä, että pimeässä löytää sen wc-paperirullan eikä tarvitse housut kintuissa hivellä kaikkia seinäpintoja läpi löytääkseen rullan lopulta lammikosta lattialta.

Siitä ei tarvitse olla kiitollinen, että rulla on nimenomaan lammikossa.

Saa olla kiitollinen, jos lauantaiaamuna säntää pää hiessä paikallisjunaan ehtiäkseen edes myöhässä töihin, mutta huomaakin, että on vapaapäivä. Mutta ei tarvitse. Vapaa on silti, kiitollisettomana tai ei.

Saa ja pitää olla kiitollinen, jos Ajatusten miljoonalaatikossa on uusi juttu, joka nyrjäyttää aivot ja nauramalihakset. Maailmassa on liian vähän hauskaa ja nyrjäyttävää, paitsi liukkaat puunjuuret.