Harmi että ns. asiantuntija antaa tällaisia neuvoja. Suurimmalla osalla vanhemmista on ennemminkin vaikeuksia rajojen vetämisessä ja tiukkana pysyttelyssä. Sanonpa vaan että todella ikävää seurata sivusta kuinka oma lapsi saa samanikäiseltä kaveriltaan kuonoon siksi että kaverin perheessä noudatetaan lempeää ja keskustelevaa kasvatusta, tuollaista mitä Rantala suosittelee. Tämä lapsi siis aina tavatessamme jollain tavalla lyö tai tönäisee omaa lastani eikä hän saa siitä kunnon rangaistusta. Itse sitten lohdutan itkevää lastani, joka ihmettelee miksi kaveri lyö häntä. Alkaa lapsella ystävyyden tunteetkin vähentyä tällaisen jatkuessa.

Rantala on sitä paitsi ymmärtänyt jäähyn väärin; oikeaoppisesti siinä ei eristetä lasta yksin minnekään vaan aikuinen on lähellä näköetäisyydellä. Jäähy on meillä toiminut HIENOSTI uhmaikäisen kokeillessa rajoja eli kun tekee tuhmia asioita tahallaan eivätkä kiellot auta. Aina ensin siis kielletään, jäähy seuraa vasta jos kieltoon ei reagoida. Itse asiassa jäähyä käytettiin vanhemmalla lapsellamme aktiivisesti (useita kertoja viikossa) parin viikon, ehkä kuukauden ajan, jonka jälkeen lapsi lopetti epätoivotun käytöksen. En tiedä ymmärsikö hän syyseuraussuhdetta mutta asia meni joka tapauksessa perille, hän oli tuolloin 2-vuotias. Jäähyllä osoitettiin lapselle missä rajat kulkee ja nyt hän ne tietää. Kaikki ovat tyytyväisiä, luulen että lapsi itsekin. Hän saa nykyään ulkopuolisilta paljon kiitosta kauniista ja empaattisesta käytöksestään sekä muiden huomioimisesta.