Kyllä huvitti, vaikka ihan rehellisen aidosti jonkin sanojen mukaan hihhulina, itse sanoisin uskovana, tuo kuoleman jälkeen ei omalla kohdallani ole kysymys. Ja kaikille teille, jotka ajattelette, että antaisit pois, en mistään hinnasta. Ja kyllä meillä tyttö tuli väkisinkin viereen, kun alkuun äiti oli fyysisesti niin sairas monta kuukautta, että sänkyjen välillä nosteleminen ei olisi luonnistanut. Ja teille kaikille lapsettomille, olin itsekin sitä pitkään tavallaan omasta valinnasta ja tavallaan ei, kun sitä oikeaa ei osunut kohdalle. Kaikkine vaikeuksineenkin toisten lapset olivat kipeä asia, mutta tämä oli mielestäni huumoria kylläkin tosiasioista. Ja kyllä mä lapsettomanakin pidin luonnollisena, että äideillä on, mitä kaipaavat ennen lapsia. Samalla ajattelin, että me lapsettomat kaipaamme niitä lapsia varjopuolista huolimatta. En ymmärtänyt, enkä edelleenkään ymmärrä sitä, että äidit pitävät lapsettoman elämää helpompana (silloin kun se on oikeasti sellaista puhetta, eikä tällaista huumoria) tai lapsettomat äidin osaa. Kummallakin on omat etunsa ja omat haittansa, omat ilonsa ja omat kipunsa.