Hei Anni!

Tunnistanpa tuosta itseni 20 vuoden takaa. Olin silloin kahden pojan tuoreehko isä, toinen pojista oli jo koulussa ja toinen päiväkodissa. Jouduin myös toimimaan "yksihuoltajana" pitkiä jaksoja lasten äidin työn vuoksi. Jaksot olivat pitkiä, kuukausia, pahimmillaan puoli vuotta yhtäjaksoisesti. Olin siis työelämässä mukana koko ajan vanhempairahakaudet pois lukien.

Ajattelusi on hyvää ja siitä kannattaa pitää kiinni. Se pitää pienten lasten äidin ja isänkin mielen virkeänä ja estää loppuunpalamista. Olet etuoikeutetussa asemassa moniin ikätovereihisi verrattuna, sinulla on työ ja työpaikka kollegoineen, sinne on helppo mennä "irtaantumaan hetkellisesti äidin roolista". Ja aivan oikein, työssä kannattaa keskittyä muihin asioihin kuin lastenhoitoon, voit vaikka ajatella aktiivisesti urakehitystä, tai vain upota työnteon "flowhun" täysipainoisesti.

Toivottavasti rinnallasi on myös lasten isä. Hänen kanssaan voitte (ja pitääkin) jakaa esimerkiksi viikonloppuina vastuita lasten hoidosta, ruoanlaitosta jne. Tyyliin, tänä viikoloppuna minä hoidan rutiinit ja sinä olet vapaalla, ensi viikoloppuna minä vapaalla, sinulla vetovastuu lasten kanssa. Tekee hyvää molempien päille ja lapsetki ottaa asian hyvin, kun sen heille selvitätte - "hei onko nyt iskäviikonloppu vai hoitaako äiskä hommat?"

Tasatkaa ja jakakaa vastuita ja olkaa työssä omia itsejänne!