Pelko on ihan eri asia kuin rahan puute. Jos rahaa olis niin ettei tarttis huolehtia, kai sitä voisi tehdä mitä huvittaa - tai olla tekemättä mitään jos ei huvita.
Koko nuoren ikäni haaveilin ravivalmentajan työstä. Tai siitä lähinnä että saisin päivät viettää hevosten kanssa, valmentaa muutamaa kopua, kilpailuttaa jne. Ainoa mikä esti oli raha. Hommat osasin, olin pienestä asti siihen kasvanut.
Kun ei ollut tuloja pankki ei myöntänyt lainaa edes sen että saisin vuokrata kolme tallipaikkaa ja ostaa esim. kolme hevosta, joten piti mennä muihin hommiin. Niinpä hevoshommat jäi edelleen vain harrastukseksi.
Kävin vähän kouluja ja sain paremman työn, niin on varaa pitää yhtä ikiomaa hevosta, johon sitten kaikki vapaa-aika kuluukin. Kun vielä tuli mies ja jälkikasvua oli vastuuta muistakin kuin itsestä.
Ei se ole pelkoa olla luopumatta vakituisesta työstä, vaan se on vastuuta perheestä ja itsestä. Sossunluukkulaisella ei olisi varaa edes harrastaa hevostaan. Niitä pelottomia on Suomessa ihan riittämiin.
Pelko on ihan eri asia kuin rahan puute. Jos rahaa olis niin ettei tarttis huolehtia, kai sitä voisi tehdä mitä huvittaa - tai olla tekemättä mitään jos ei huvita.
Koko nuoren ikäni haaveilin ravivalmentajan työstä. Tai siitä lähinnä että saisin päivät viettää hevosten kanssa, valmentaa muutamaa kopua, kilpailuttaa jne. Ainoa mikä esti oli raha. Hommat osasin, olin pienestä asti siihen kasvanut.
Kun ei ollut tuloja pankki ei myöntänyt lainaa edes sen että saisin vuokrata kolme tallipaikkaa ja ostaa esim. kolme hevosta, joten piti mennä muihin hommiin. Niinpä hevoshommat jäi edelleen vain harrastukseksi.
Kävin vähän kouluja ja sain paremman työn, niin on varaa pitää yhtä ikiomaa hevosta, johon sitten kaikki vapaa-aika kuluukin. Kun vielä tuli mies ja jälkikasvua oli vastuuta muistakin kuin itsestä.
Ei se ole pelkoa olla luopumatta vakituisesta työstä, vaan se on vastuuta perheestä ja itsestä. Sossunluukkulaisella ei olisi varaa edes harrastaa hevostaan. Niitä pelottomia on Suomessa ihan riittämiin.