Joulu on vain kerran vuodessa eikä loppujen lopuksi kestä kauaa. Onko se oikeasti liikaa vaadittu, että antaa lapsille perinnöksi jouluvalmistelut (sotkuineenkin).
Vuosi vuodelta lasten pitkäjänteisyys kasvaa. 10 vuoden kuluttua he ehkä jo jaksavat leipoa piparit uuniin saakka?
En tiedä, en ehkä löydä sanoja kertomaan, että juuri se lapsille ajan antaminen ja lasten kanssa tekeminen on joulussa parasta. Tulee sotkua, entä sitten.
Jos lasten touhuaminen stressaa niin syy täytyy olla jossaan muualla kuin niissä lapsissa ja "pakossa".
Ehkäpä kesäloma kannattaisi viettää juuri ennen joulua niin olisi mieli levännyt ja lapsille jäisi joulusta hyvä mieli. Kyllähän lapset vanhempiensa stressin ja kireyden vaistoaa - mikä tietysti osaltaan varmistaa, etteivät lapset pian haluakaan ennen joulua mitään kalentereita ja leipomisia, ettei äiti ole niin kireä?
Joulu on vain kerran vuodessa eikä loppujen lopuksi kestä kauaa. Onko se oikeasti liikaa vaadittu, että antaa lapsille perinnöksi jouluvalmistelut (sotkuineenkin).
Vuosi vuodelta lasten pitkäjänteisyys kasvaa. 10 vuoden kuluttua he ehkä jo jaksavat leipoa piparit uuniin saakka?
En tiedä, en ehkä löydä sanoja kertomaan, että juuri se lapsille ajan antaminen ja lasten kanssa tekeminen on joulussa parasta. Tulee sotkua, entä sitten.
Jos lasten touhuaminen stressaa niin syy täytyy olla jossaan muualla kuin niissä lapsissa ja "pakossa".
Ehkäpä kesäloma kannattaisi viettää juuri ennen joulua niin olisi mieli levännyt ja lapsille jäisi joulusta hyvä mieli. Kyllähän lapset vanhempiensa stressin ja kireyden vaistoaa - mikä tietysti osaltaan varmistaa, etteivät lapset pian haluakaan ennen joulua mitään kalentereita ja leipomisia, ettei äiti ole niin kireä?