Tämä oli kiinnostava tarina, myöskin sen vuoksi, että minulle luovutusprosessi oli aika erilainen kokemus. Oma motiivini oli enemmänkin uteliaisuus kuin puhdas auttamisenhalu - tietenkin ajatus tarjonnan ja tarpeen kohtaamisesta päällimmäisenä.
Yllättävä tieto oli tuo, että munasoluja voitaisiin jakaa useamman pariskunnan käyttöön. Itseltäni saatiin talteen yli 15 munasolua ja minulle sanottiin, että ne kaikki hedelmöitetään vain yhden ja saman miehen spermalla (oletin, että tämä on lakisääteistä). 3-4 parasta alkiota käytetään tai pakastetaan uusia yrityksiä varten. Tässä ei kuulemma synny merkittävää hävikkiä, koska kaikki alkiot eivät ole laadukkaita, jos solut nyt yleensä edes hedelmöittyvät.
Minulle luovutuksen loppupuolisko oli fyysisesti aika raskas, keräyspäivä oli kivulias ja sen jälkeiset pari viikkoa olin hyvä jos puolikuntoinen. Tällainen vaatii ymmärrystä paitsi lähipiiriltä myös työnantajalta eli rauhallinen kuukausi tarvitaan - loma olisi paras vaihtoehto. Taksi muuten toimii myös saattajana, noutaja voi olla vaikea järjestää virka-aikana.
Olen sitä mieltä, että vanhempien pitäisi kertoa 43 %:n todennäköisyydellä syntyvälle lapselle, että luovuttajaa on käytetty. Itse nimittäin haluaisin tietää. On hienoa, jos lapsi joskus ottaa yhteyttä ja haluaa tietää geneettisestä taustastaan. Mahdolliselle pettymykselle en voi mitään.