Kannattaisiko miettiä miksi isovanhemmat eivät halua noudattaa vanhempien hyviksi katsomia rajoja lastenlastensa kanssa. Voisiko kyseessä olla tiedostamaton itsekkyys; makeisilla ja rajattomuudella ostetaan hyväksyntää - "Ukki sä oot paras". Lapset oppivat myös juonimaan - "ei sitten kerrota äidille tästä". Mutta onko hammaspeikon auttaminen parhaaksi lapselle?
Isovanhemmat, älkää loukkaantuko, tiedostamatonta itsekkyyttä on myös käyttää teitä liiaksi, tai vastentahtoisesti hyväksi vain lasten parkkipaikkana.
Kaikki pääsisivät helpommalla jos noudatettaisiin sovittuja rajoja, voisiko joku isovanhempi ystävällisesti kertoa miksi niitä ei pitäisi noudattaa.