Mies ennen esikoista, isä sen jälkeen

Pe, 2009-04-10 08:00
Mies ennen esikoista, isä sen jälkeen. Kuva: Martti Juntunen, YLE Kuvapalvelu

Mies on soturi ja tietäjä. Mies on metsästäjä ja seksuaalinen aloitteentekijä. Isä on turvallinen, osallistuva ja luotettava. Näin kuvaavat mieheyttä ja isyyttä tulevat isät ryhmissä joita heille olen pitänyt. Mistä miehet on rakennettu ja miten isyys muuttaa yleistä mieskuvaa?

Räkänokastakin tulee mies - vaan ei. Mieheksi kasvu on psykofyysinen prosessi, jossa fyysisen kehittymisen lisäksi tarvitaan vahvaa psyykkistä kehittymistä. Ympäröivä kulttuuri, yhteiskunta ja erilaiset yhteisöt vaikuttavat myös vahvasti siihen, millaiseksi mieheksi poika kasvaa.

Ulospäin näkyvin merkki on tietysti pojan fyysisten ominaisuuksien muuttuminen. Murrosikäisellä ääni temppuilee, lihasmassa lisääntyy ja partakin alkaa hiljalleen kasvamaan. Tämä on vasta mieheyden alkusoittoa. Poika tulee tietoisemmaksi kehostaan ja kehonkuvanmuutoksistaan, jotka voivat aiheuttaa jännitystä ja häpeääkin.

Myös sosiaaliset odotukset muuttuvat. Perinteisesti suomalaisessa yhteiskunnassa rippikoulun ja armeijan käynyt poika on saavuttanut sosiaalisen mieheyden ja häneltä on voitu vaatia aikuisempaa käytöstä ja vastuunottoa kuin nuoremmilta pojilta. Nykyisin nämä mieheyden kannalta tärkeät siirtymäriitit ovat haurastuneet. Mitään tarkkaa aikarajaa miehuuden saavuttamiselle ei siis voida asettaa. Kyse on ennemminkin oman identiteetin löytämisestä ja toisaalta kasvusta ”kulttuuriseksi mieheksi”, joka on omaksunut omat elämän arvot, sukupuoliroolit ja käsitykset ”hyväksyttävästä” miehuudesta.

 

Esiintyvistä lajityypeistä

Ikäinstituutin toimialapäällikkö Arto Tiihonen (FT) jakaa tutkimuksissaan miehisyyden neljään eri tyyppiin:
Perinteinen mieheys pohjautuu biologisiin perusteluihin ja vanhaan työnjakoon perustuviin tapoihin. Näitä miehiä on nykyisin paljon isoisinä, ja he ovat usein sodankäyneitä miehiä. On oleellista huomata, että miehen tullessa isäksi tulee samalla hetkellä joku aina isoisäksi ja kaikki isät kantavat sukunsa miesperimää mukanaan.
Hegemoninen mieheys taas perustuu vallalle ja menestykselle. Pohjana ovat usein elokuvien sankaritarinat ja julkisuuden henkilöt. Hämmentävän moni nuori mies ostaa nykyisin hegemonisen miehen mallin ainoaksi oikeaksi miehen mallikseen joko tietoisesti tai tiedostamatta.
Marginaalinen mieheys perustuu voimakkaasti tietyn alakulttuurin omaksuneisiin miehiin. Miehen elämänarvot ja identiteetti värittyvät tyypillisesti voimakkaasti omaksutusta alakulttuurista käsin. Esimerkkinä voivat toimia erilaiset poliittiset ja uskonnolliset yhteisöt.
Ambivalentti mieheys yhdistää monia nykyajan miehiä. Mieskäsitys pohjaa sukupuolten tasa-arvoon uskomiseen. Tunnusomaista näille miehille on jatkuva tasapainottelu kaverien, perhe-elämän ja työn välillä. Koska aikaa ei kaikelle riitä tarpeeksi, on tehtävä vaikeita valintoja tai toivottava, että vuorokauteen saadaan mahdutetuksi 25. tunti tulevaisuudessa. Jälkimodernin yhteiskuntamme arki lienee ajanut useimmat miehet ja isät tähän viiteryhmään.


Ja kaikista tulee hyviä isiä!

Hyvinkin erilaisia miehiä yhdistää voimakkaasti isyys ja erityisesti ensimmäisen lapsen saaminen. Tällöin omat itsekkäät tarpeet ja halut heitetään (ainakin hetkeksi) nurkkaan ja keskitytään lapseen ja lapsen äitiin. Jokaisen isä haluaa omalla tavallaan olla tärkeä osa perhettä. Miesten valmistautuminen isyyteen tapahtuu tekemisen kautta. Isäryhmissä miehet kertovat vanhan auton vaihtamisesta turvallisempaan, uusien talvirenkaiden ja turvaistuinten ostosta, talon remontoinnista tai jopa uuden talon hankkimisesta. Monta perheriitaa olisi vältettävissä, jos naiset ymmärtäisivät tämän faktan; mies valmistautuu isyyteen tekemisen kautta. Mies haluaa perheelleen mahdollisimman hyvän ja turvallisen ympäristön, ja se on miesten mielestä heidän tehtävänsä.

 

 

Petre Pomell on helsinkiläinen psykiatrinen sairaanhoitaja, miestyöntekijä ja isä-valmentaja. Perheeseen kuuluu vaimon lisäksi 3,5 kk tyttövauva sekä eloisa ja vilkas juhannuksena 4 vuotta täyttävä poika. 

 

Lisää miesasiaa:

Miessakit

Miesten keskus

Kommentit

Veljeni isäksitulemisen akuuttia kriisiä läheltä seuraavana tämä on erittäin tärkeä puheenaihe. Veljeni joutui jättämään 3-viikoisen vauvan ja vaimonsa kotiin pitkän työkomennuksen vuoksi. Ja kun hän pääsee komennukselta kotiin, 3-viikkoisesta lähinnä nukkuvasta vauvasta on kasvanut 2-kuukautinen iloisesti hymyilevä ja jokelteleva pieni ihminen, jonka elämästä isä on joutunut olemaan enemmän pois kuin läsnä. Isyyden opettelemisen ja vauvaan tutustumisen saa siis käytännössä aloittaa aivan alusta puhumattakaan siitä, mitä tällainen aiheuttaa parisuhteeseen, kun myös vauvan äiti on vasta oppinut ja opetellut omaa äidin rooliaan. Työnantajan tarpeet menivät tässä siis isän ja lapsen suhteen kehittymisen tärkeyden edelle. Aika käsittämätöntä, että tällaista voi tapahtua.

Olen myös läheltä nähnyt useissa tapauksisa, kuinka NAISET yksinkertaisesti sulkevat isät pois perheestä esimerkiksi komentamalla isän vierashuoneeseen nukkumaan, koska "iso sänky kuuluu nyt minulle ja vauvalle".

Olen seurannut läheltä myös adoptioprosessissa olevia omaisiani. Adoptiovalmennuksen eräänä tehtävänä oli ollut pohtia kirjallisesti, millaisia asioita omasta lapsuudestaan, kasvatuksestaan ja perheestään haluaisi antaa tulevalle adoptiolapselle ja millaisia taas ei. Adoptiovanhemmet joutuvat siis "testauttamaan" soveltuvuuttaan vanhemmiksi,mikä on tietenkin tärkeää ja ymmärrettävää, koska adoptiovanhemmuus on erilaista vanhemmuutta kuin biologinen vanhemmuus lapsen odotusprosesseineen. Nämä pohtimiset olisivat kuitenkin äärettömän tärkeitä myös biologisen lapsen saaville!!! Olisi syytä ottaa käyttöön "vanhempien valmennuskäytännöt", missä ko. asioita pohdittaisiin ääneen, kirjallisesti ja pohtivasti. Tuskinpa kovinkaan moni pari on ko. asioita tullut ehkä edes pohtineeksi ennen oman lapsen syntymää. Ja siinä sitä sitten ollaan, kun lapsi, tuo pieni muukalainen, syntyy.

"Anonyymi 10.5. klo 16:12" on selvästi nainen (ja lapseton); "Työnantajan tarpeet menivät tässä siis isän ja lapsen suhteen kehittymisen tärkeyden edelle. Aika käsittämätöntä, että tällaista voi tapahtua."
Pomell kirjoittaa aivan oikein: "Monta perheriitaa olisi vältettävissä, jos naiset ymmärtäisivät tämän faktan; mies valmistautuu isyyteen tekemisen kautta. Mies haluaa perheelleen mahdollisimman hyvän ja turvallisen ympäristön, ja se on miesten mielestä heidän tehtävänsä." Veljenne teki siis vain sen, mitä miehen kuului tilanteessa tehdä.
Eivät aikanaan savotoilla (nyk. komennuksella) olleet isämme tai isoisämme olleet työnsä vuoksi yhtään huonompia isinä tai kasvattajina. Turvaa he hakivat ja toivat perheelleen.

Perhepaletti

  • PP_210.jpg (Kuva: )
    Perhepaletti on erilaisten perheiden kohtauspaikka. Täällä kirjoittavat tavalliset, eritaustaiset äidit ja isät, huoltajat ja hoivaajat. Esille tulevat perhettä, arkea, lapsia ja rakkautta käsittelevät mielipiteet, tutkitut asiat sekä kevyemmät kipinät. Tervetuloa suvaitsevaisen vertaistukemme pariin!