Perhe-elämä ja alkoholi

Aikalisä - kysy kasvatuksesta. Lastenpsykiatri Janna Rantala vastaa.

Kysymys:

Miten alkoholistiperheessä eläminen vaikuttaa lapseen tai nuoreen?

Vastaus:

Alkoholistiperheitä on monenlaisia. Joku vanhempi tissuttelee viinipullon joka ilta lasten nukkuessa, toinen ryyppää kerran vuodessa rähinäviinaa. Yhteistä kaiken tyyppisille alkoholisteille on se, että alkoholi ajaa ohi muiden tarpeiden ja velvollisuuksien, myös ohi lasten. Humalassa tai krapulassa ei kykene hyvään vanhemmuuteen, eli huomioimaan lapsen tarpeita ja muokkaamaan käytöstään sen mukaan. Kasvatusperiaatteet muuttuvat sen mukaan ollaanko pinnistellen kuivilla, reteesti kännissä vai syyllisyydentuntoisina krapulassa. Alkoholismiin liittyy valitettavasti usein vielä väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä.

Alkoholistivanhempien kanssa kasvava lapsi joutuu muokkaamaan omaa toimintaansa vanhempien tarpeista lähtien. Se haavoittaa vakavasti lapsen kehitystä. Pahimmillaan lapsi joutuu huolehtimaan yksin itsestään, pakenemaan väkivaltaa, pelkäämään vanhempien vahingoittumista.

Vähemmänkin juovissa, väkivallattomissa alkoholistiperheissä lapsi joutuu kantamaan huolta vanhemmasta ja ”nielemään” omia oikeutettuja vihan- ja suruntunteitaan, sekä väheksymään hoivantarvettaan. Lapsi huomaa, että alkoholi tulee ykkösenä, kaukana takana lapsi omine ajatuksineen ja toiveineen tulla huomioiduksi.

Alkoholistivanhempi ei ole tietenkään läpeensä paha, vaan lapselle rakas ja ihailtu esikuva. Hänen kanssaan voi olla pitkiäkin aikoja hyvää ja hoivaavaa yhdessäoloa. Juomisen takia lapsi elää kuitenkin epävarmuudessa. Alkoholistien lapsilla on paljon syyllisyyden ja huonommuuden tunteita: Kelpaanko minä? Millaisella käytöksellä voin saada hyväksyntää? Juoko isä tai äiti siksi että minä olen tuhma?

Lapset reagoivat yksilöllisesti. Tyypillisiä oireita päiväkoti- ja kouluikäisillä ovat levottomuus, juomiseen liittyvät leikit ja puheet, sekä monenlaiset tunne-elämänongelmat. Osa lapsista on uhmakkaita ja tunteensa huonosti hallitsevia, osa taas vetäytyy ”liian pärjääväksi” eikä hae aikuisen tukea vaikeissakaan tilanteissa. Kouluikäisillä ja nuorilla tyypillisiä oireita ovat kouluvaikeudet, uhmakkuus tai toisaalta ”ylisuorittaminen” ja täydellisyyden tavoittelu. Joku alkaa itse juoda. Joku aikuistuu mahdollisimman varhain. Joku ryhtyy työnarkomaaniksi tai ainaiseksi toisista huolehtijaksi. Alkoholistiperheissä kasvaneet, ulkoisesti hyvin pärjänneet lapsetkin sairastuvat usein mm. masennukseen nuoruusikäisinä tai aikuisina.

Jos itse juot tai nykyisessä perheessäsi on alkoholistivanhempi, suosittelen hakeutumaan A-klinikalle, lastensuojelun asiakkaaksi ja - jos lapsesi jo oireilevat - perheneuvolaan. On tärkeää yrittää rakentaa perheesi elämää lapsille turvalliseksi, vaikka juominen ei loppuisikaan. Jos olet itse kasvanut alkoholistiperheessä ja pohdit sen vaikutusta omaan tapaasi olla vanhempi, voit saada apua neuvolan lapsipsykologilta, perheneuvolasta tai erilaisista alkoholistien aikuisille lapsille tarkoitetuista palveluista.

Meidän kaikkien vanhempien kannattaa miettiä tarkkaan minkä verran juomme lasten nähden. ”Hauska pikkuhiprakka” tai ”pari rentouttavaa iltakaljaa” voi olla lapsesta pelottavaa, jopa vaarallista. Humaltuneiden vanhempien vähemmälle valvonnalle jääneille lapsille sattuu tapaturmia ja he altistuvat lapsen maailmaan kuulumattomalle käytökselle, vaikkapa kaksimielisille jutuille tai humalaisille mustasukkaisuuskohtauksille.

Aikuisen näkeminen tolkuttomassa tilassa on lapselle traumaattinen kokemus, vaikka se tapahtuisi vain kerran. Säästetään lapsemme siltä! Ja jos juhlitaan humalan voimalla, tehdään se lasten ollessa turvallisessa hoitopaikassa.

Janna Rantala on lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pienen lapsen äiti. Hänellä on laaja työkokemus lasten ja perheiden ongelmista - vauvasta teini-ikäisiin. Hän on toiminut myös aikuispsykiatrina, neuvola- ja koululääkärinä sekä kouluttajana ja Yle TV2 Poinzi-lastenohjelman neuvonantajana.

Lisää aiheesta:

A-klinikka

Päihdelinkki