Tervetuloa Perhepalettiin!

Perhe-elämä on täynnä merkittäviä hetkiä, tapahtumia ja kehitystä. Se tuo suurempaa iloa ja onnea kuin mikään, mutta myös vahvoja tunteita toiselta puolelta.

Äitiydessä ja vanhemmuudessa tavoittaa uutta herkkyyttä ja putoaa välillä omaan lapsuuteen. Vanhemmuus on mahdollisuus löytää itsestään uusia puolia ja kasvaa. Tärkeää on kiintyä omaan lapseen, ja antaa itselleen aikaa ja malttia.

Sanotaan että kukin on lapselleen paras vanhempi omalla tavallaan, mutta me vanhemmat tarvitsemme siihen myös apua ja tukea: läheisiä, ystäviä, kuuntelijoita ja yhdessäkokijoita. Välillä lähipiiri ei riitä tai on kiireinen, silloin ammattiapu tai vaikkapa netistä löytyvä vertaistuki voi olla helpotus. Perhepaletti-blogi syntyi tarpeesta käsitellä vanhemmuuden teemoja ja tarjota vertaistukea, joka tavoittaa ehkä juuri sinut.

Perhepaletti-palstalla julkaistaan sarja persoonallisia blogauksia sekä lastenpsykiatri Janna Rantalan vastauksia kysymyksiin, joita voi lähettää blogin kautta. Perhe-elämää esitellään myös valokuvin ja kaikkia juttujamme saa kommentoida.

Lue myös:

Mannerheimin lastensuojeluliitto: Minä vanhempana
 

Ja pieni tarina:

Tämän perheblogin suunnittelutapaamisen jälkeen mukana ollut vauvani jäi YLEn pihassa autoni lukittujen ovien taakse jumiin. En ole tästä ylpeä. Pakkasin autoa niin reippaasti ja huonoissa verensokereissa, että laitoin lapsen, laukun ja avaimet autoon, suljin oven. Kun tajusin vauvani kohtalon ja oman tyhmyyteni, soitin heti kotiin ja hätänumeroon.

Olo oli hirveä, kun katselin avuttomana lastani ikkunalasin takaa. Odotin apua 20 minuuttia ja 40 minuuttia ystävälliset poliisit yrittivät tiirikoida autoani. Aika tuntui ikuisuudelta, vaikka vauva pysyi melko rauhallisena ja nukahti välillä. Lopulta mieheni ja poikani toivat vara-avaimen ja sain hymyilevän vauvan syliini.

Onneksi ei ollut pakkasta tai hellettä, auto ja turvakaukalo olivat vauvalle tuttuja, hänet oli puettu hyvin ja tutti pysyi suussa. Vaikka tämä tapahtuma oli siis oikeastaan harmiton, se oli pienesti traumaattinen, hermostutti pitkään ja herkisti suojeluvaistoni. Kotona tapahtuma jo nauratti, mutta loppupäivän pidin sankarivauvaani tiukasti sylissä, turvassa.

Juuri näihin tapahtumiin ja tarinoihin tarvitsemme vertaistukea.

Viivi Lehtonen on kuvaussihteeri-taustatoimittaja (YLE Asia) sekä kahden pienen lapsen äiti.