Alkoholiton elämäni - kaksi viikkoa testissä

Olen itse jo useamman vuoden "harrastanut" alkoholittomia juomia, lähinnä kaupasta saatua siideriä. Alkoholia nautin enää hyvin hyvin satunnaisesti. Vuosia takaperin se tosiaan oli ihmetyksen aihe kaveripiirissä, jos minulla kotibileissä oli alkoholillisten siiderien joukossa pari alkoholitonta, nyt se koettaisiin ihan normaalina. Toisaalta se muissa seurapiireissä kuin lähimmissä koetaan outona. Olet hyvä jätkä tai muija, jos juot, muuten tosiaan olet niuho.

Koska itse en juurikaan käytä alkoholia, koen lähipiirini alkoholinkäytössä satunnaisia harmistuksia. Tämä juontuu lapsuudesta. Ei kannata käsittää väärin, että vanhempani olisivat olleet alkoholisoituneita tms., mutta usein äitini ottamat saunaoluet humahtivat hänelle päähän kovin nopeasti ja hänestä tuli hyvin ilkeä pienessä hönössä. Lapsen silmille tämä ei ole ollut mukava kokemus, mutta opettavainen tietysti. Lisäksi hän aina näin vanhemmallakin iällä jaksaa moittia siitä, että alkoholia ei juoda (koska hän pitää siitä itse ja haluaa saada hyväksyntää juomiselleen, jos joku muukin juo. Jos kukaan muu ei juo, hän alkaa lähes haukkua kaikkia älyttömiksi ihmisiksi). Isäni ei ole koskaan pitänyt alkoholista, eikä sitä käytä, mutta nykyään hän käyttää sitä äitini pakottamana silloin tällöin. Äitini on sitä seurakuntaa, jonka on pakko saa se viikottainen annoksensa "rentoutuakseen" (ei siis kannata käsittää väärin, puhutaan joistakin oluttölkeistä tai viinilasillisista, ei kaatokänneistä, mutta joka tapauksessa). Hän ei voi ymmärtää sitä, että joku pystyy rentoutumaan ILMAN alkoholia!

Tätä samaa ilmiötä olen seurannut myös työyhteisössäni, jossa eräillä alkaa kuola valua suunpielestä, jos alkoholi otetaan keskustelun aiheeksi. Heillä alkaa sormet syyhytä, kun he perjantaina kertovat ottavansa illalla muutaman lasin viiniä hyvän juuston kera. Alkoholiannoksen odotus suistaa työpäivän raiteiltaan, koska ajatukset harhailevat jo pullossa. Mistä johtuu, että minulla ei ole mitään tarvetta juoda alkoholia minkään ruoan kanssa?

Toisaalta se, että en juo viinejä, koska mielestäni ne maistuvat karmeilta, sillä olen makean siiderin ystävä, katsotaan aina kieroon. On nykyään outoa, jos viini ei maistu joka käänteessä, ksoka siitä on tullut jonkinlainen henkilön soveltuvuuskäyntikortti joka paikkaan. Jos et koe viinissä tanniinista ja hiukan pyöreää ja hedelmäsitä makua, olet suoraan sanottuna tyhmä, et tiedä mistään mitään! Illanistujaisissakin isäntäväki ei yleensä ole edes ajatellut, että viini ei ehkä kaikille maistu, eikä ole siten edes varattu muuta juotavaa. Olen niin jyrkkä viinin suhteen sen omaan suuhuni sopimattomasta mausta johtuen, että sanon juovani mieluummin vettä. Kääntäen: Eihän kasvissyöjääkään voi pakottaa syömään lihaa vain seuran vuoksi, vai voiko?

Onpa omituista keskustelua. Suurin osa juomista on alkoholitonta, vissyt, limut, mehut yms. Pitääkö raittiin väkisin juoda alkoholijuoman korviketta, alkoholipitoiselta kaljalta maistuvaa kaljaa ja vastaavaa viiniä. Olen ollut melkein koko elämäni raitis nuoruuden aikaa lukuunottamatta. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeutta olla juomatta, en piittaa typeristä kommenteista, miksi en juo. Siihen on parempi vastaus, miksi ihmeessä joisin. Alkoholi on syöpä, josta pitäisi päästä eroon. On käsittämätöntä, että valtio-omisteinen laitos valmistaa tätä myrkkyä ja myy sitä vain siksi, että saisi siitä tuloa.

Kylläpä oli alkoholikeskeinen toimittaja !
Yritäppä toimittajasetä päästä irti moisesta nurjasta asenteesta. Minulla ei ole mitään ongelmaa tilata alkoholitonta vaihtoehtoa, päinvastoin se on vapauttavaa !

Hyvä juttu tämä oli eikä tullut liian myöhään! Itse en ole alkoholiin koskenut kohta 20 vuoteen, koska ei ole huvittanut, ja sinä aikana ei vastaavia juttuja ole ainakaan roppakaupalla näkynyt. On hyvä, että media tuo myös tätä puolta esille, kukin toimittaja omalta kantiltaan. Ja tuntuu, että ravintolaan mennessä on hyvä olla valmiina tiedossa vinkkejä vaihtoehtoisiin juomaelämyksiin. Itse tykkään Ginger Alesta.

Vaikuttaa siltä, että seuraelämä vie niin helposti mukaansa, ettei ilman omaa vahvaa päätöstä olla juomatta alkoholia, monelle baarissa käyvälle - mutta ei humalahakuiselle - kertakaikkiaan tule mieleenkään, että tällä kertaa voisi juoda muuta kuin promilleja. On hyvä tuoda esille ja juurruttaa toisenlaisiakin seuraelämän tapoja.

Kyllä se on ihan ok kieltäytyä juomasta alkoholia. Jos et itse tee asiasta sen kummenpaa ongelmaa, eivät muutkaan yleensä vaivaa ajatusta. Ja ne jotka katsovat kieroon, ongelma on heidän, ei sinun.

Suomi on aivan liian alkoholikeskeinen, jo perhejuhlissa lapsetkin opetetaan nostamaan kuohuviinilasia ihan kuin juhlaa ei voisi muutoin - jopa arvokkaamminkin - juhlistaa. Työelmässä sama meno jatkuu; on jokseenkin mahdotonta edetä urallaan, jos on täysraitis, ilman, että tekee omasta alkoholittomuudestaan mitenkään numeroa. On tilaisuuksia, joissa olen ainoa, jolle ei kaadeta viiniä, vaan vettä ja on tilanteita, että viinilasit muille täytetään, mutta itse saan vain sen yhden lasillisen vettä. Jos pöydässä on lasikannu, muut juovat viiniensä ohessa senkin vähän. Ja pöydässä taas nostetaan viinilasia milloin minkin asian kunniaksi/muistolle. Vesilasia en nosta. Olet siinä sitten periaatteittesi kanssa yksin. Kuitenkin koen vapautta - vapautta alkoholista ja myös noista "pöytätavoista", jotka eivät huomioi sellaista, joka ei juo.
Miksi en juo alkoholia? Siksi, että isäni joi kaiken jo minunkin osaltani.

Kristittynä helppo olla ei ole mitään "sosiaalista" painetta mennä kalja kuppiloihin. Toki joskus töiden puolesta mennyt mutta kyllä kaverit ymmärtää. Suomessa kun ilman hyvää syytä juomattomat äkkiä tuomitaan. Tuomitsemalla toisen olet itse ns siivosyntisempi.

Suomessa on todellakin vinoutunut maailmankuva tuon alkoholin kanssa ja siksi kyseisistä kekkereistä on ilo olla kaukana.

Baarista känniset kaverit ja silleen