Kuluttajalla on aina asiaa

Kuningaskuluttaja on ollut kuluttajan asialla niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Aiheista ei ole ikinä ollut pulaa ja katsojia on riittänyt.

Vuosien varrella Kuningaskuluttaja on pureutunut niin senssilinjojen, lomaosakehuijareiden, pankki- ja vakuutuasioiden kuin väärin kohdeltujen asiakkaiden tai tuotereklamaatioiden koukeroihin. Teemalähetyksissä on käsitelty euroja, matkailua sekä asuntomarkkinoita. Testiryhmien käyttötestissä ovat olleet tuotteet miesten kalsareista hiusten suoristusrautoihin.

- Tämän päivän taantumassa Kuningaskuluttajassa pohditaan paljon kulutuksen ekologisia puolia ja kulutusilmiöitä. Mutta 90-luvun lamavuodet olivat hurjaa aikaa Kunkussakin, kertoo ohjelman toimitussihteeri-juontaja Noora Hirn.

Hirn suosittelee katsomaan YLEn Elävästä Arkistosta vanhoja ohjelmia ja ihastelemaan senaikaista omistautumista aiheisiin. 

90-luvulla Pirkko Peltosen ja Jaakko Kyläsalon seurassa ohjelmaa juonsi myös muun muassa YLE Uutisten toimittaja Päivi Happonen.

2000-luvun puolella Kunkku uudistui moneen kertaan: rekvisiitat vähenivät studiossa, ilme muuttui graafisemmaksi ja tiimikin nuorentui: juontajina toimivat ennen Noora Hirniä nykyään Hollannissa asuva toimittaja Sari Valto sekä ekoasiantuntija Noora Shingler.

Juontaja Noora Hirn, mikä nousee kuluttaja-asioiden kipupisteeksi tällä hetkellä?

- Kestävää tavaraa ei tunnu saavan rahallakaan. Elektroniikka hajoaa käsiin viimeistään välittömästi takuuajan päättymisen jälkeen, vaatteet eivät kestä pahimmillaan yhtäkään pesua. Pelottavinta on, että EU on ajamassa lakimuutosta, joka muuttaisi virhevastuuta niin, ettei vaikka jääkaappien tai televisioiden enää tarvitsisikaan kestää yhtään enempää kuin kaksi vuotta! Nythän sentään valmistajan virhevastuu tuotteesta jatkuu takuuajan jälkeenkin, esimerkiksi isoissa kodinkoneissa jopa useita vuosia.

- Myös firmojen asiakaspalvelu on monin paikoin todella ylimielistä ("jos ei kelpaa niin ota sitten yhteyttä kuluttajavirastoon"), alimitoitettua (puhelimessa saa jonottaa tunteja) ja osaamatonta. Puheluita ja viestejä pallotellaan, viivytellään tai jätetään jopa kokonaan reagoimatta. Hyvä asiakaspalvelu on lakisääteistä: miksi firmat eivät halua satsata asiakkaisiinsa? Onneksi kuluttajat voivat äänestää jaloillaan ja vaihtaa yritystä, jos asiakaspalvelu ei ole kunnossa.

- Hienoa on se, että kuluttajat tuntevat yhä paremmin omat oikeutensa ja panevat huonosti käyttäytyville firmoille kampoihin. Kuluttajaneuvonnan
puhelimet soivat kuumana, ja moni on saanut asiaan ratkaisevan tiedon ja avun Kuningaskuluttajankin avulla.

Sari Valto, mitkä olivat keskeisiä kysymyksiä kuluttamisessa 2000-luvun alussa?

- Mielestäni huoneisto- ja kiinteistökauppaan liittyvät asiat olivat varsin paljon esillä 2000-luvun alkupuolella. Niistä tuli paljon katsojakysymyksiä, samoin remontteihin liittyvistä vastuukysymyksistä. Oman kauteni hienoin lähetys oli mielestäni juuri asuntokauppaan keskittynyt teemalähetyksemme, joka oli normaalia pidempi ja johon katsojat saivat soittaa.

- 2000-luvulla ekologinen tietoisuus alkoi kasvaa huimasti. Vastuullisuus ja ekologisuus ovat varmasti jo pitkään olleet tietynlainen kipupiste kuluttamisessa. Mitä enemmän saamme tietoa tuotteiden elinkaaresta ja niiden valmistusprosessista, sitä vaikeampaa on tehdä ostovalintoja - jos haluaa tehdä ekologisesti ja eettisesti todella kestäviä ratkaisuja. Monesti on valittava kahdesta pahasta vähemmän paha. Tässä tasapainoilussa tarvitaan Kuningaskuluttajan kaltaista.

Noora Hirn, mikä sinua kiinnostaa kuluttamisessa?

- Seuraan mielenkiinnolla sitä, mihin kuluttajansuoja on kehittymässä. Vielä on paljon työtä: iso ongelma Suomessa on esimerkiksi se, että jos asia ei ratkea yrityksen kanssa ja sen vie kuluttajariitalautakuntaan, niin kielteinenkin päätös on ainoastaan suositus. Eli vaikka kuluttajariitalautakunta toteaisi, että firman täytyy korvata asiakkaalle, niin firman ei kuitenkaan ole pakko maksaa yhtään mitään. Toisaalta oikeusteitsekin voi olla turhan riskialtista ja raskasta lähteä taistelemaan muutaman satasen ostoksesta, vaikka yksittäiselle ihmiselle sellainen rahamäärä on iso.

- Itseäni henkilökohtaisesti kiinnostaa kestävää kehitystä tukeva kuluttaminen: että tuotteet ovat käyttäjälleen ja tekijälleen turvallisia, eivät rasita ympäristöä kohtuuttomasti ja tuovat tekijöille työstä riittävän korvauksen. Toisin sanoen esimerkiksi Reilun Kaupan tuotteet ja luomutuotteet, vanhan kierrätys, kotimainen käsityö, kirpputorit, huutokaupat. Minua kiinnostaa myös se, kuinka vähällä voi tulla toimeen ja kuinka supistaa kulutuksensa mahdollisimman pieneksi.

Sari Valto, mikä sinua kiinnostaa kuluttamisessa?

- Kiinnostavaa kuluttamisessa on seurata suuria trendejä ja niiden suhdetta yleiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen. 1980-luvun leipä- ja jäätelökoneista on tultu kierrätysdesigniin ja luomuruokaan. Parikymmentä vuotta sitten kukaan ei kysellyt, missä Lacosten paita oli tehty - nykyään kuluttajilla alkaa olla jo tietoisuutta välttää lapsityöllä tehtyjä vaatteita. Vaikka vastuullisuus on nousussa, kuluttaminen tehdään koko ajan yhä helpommaksi: hetken näpyttelyllä voi tilata mitä tahansa, mistä tahansa päin maailmaa suoraan omalle kotiovelle tai ainakin lähimpään postitoimistoon. Maailma muuttuu ja kuluttaminenkin pyörittää maailmaa. Toisaalta kuluttaminen heijastelee myös maailman tilaa.

Jaakko Kyläsalo muistelee 90-lukua:

- Syksyä 1990 hallitsi pankkiteema. Pankit olivat luoneet itsestään liike-elämän toimijana vahvan ja luotettavan imagon ja käyttivät sloganeita: "siellä aina ystävä", "luotettavaa pankkipalvelua", "pankki sinun asiallasi" ja niin edelleen. Minulle oli tullut se vaikutelma, että rakennettu mielikuva on väärä, jopa valheellinen. Niinpä Kuningaskuluttaja, jossa lähetyksiä oli tuolloin joka toinen viikko, käsitteli pankkipalvelua syksyllä 1990 lähes joka lähetyksessään. Tuolloin pankkien toiminnasta paljastui uskomattomia asiakkaiden harhaanjohtamisia, sopimusrikkomuksia, omavaltaisuutta ja ylimielisyyttä. Jatkoimme aiheen parissa vielä yli 6 vuotta - eikä pankkien maine kuluttajansuojan kannalta ainakaan tuona aikana parantunut.

- Ongelmallista oli, että YLE-yhtiö ei katsonut tällaisen ohjelmatyypin tekemiseen tarvittavan tavallista ohjelmatyötä vahvempaa juridista taustatukea. Sellaista ei koskaan, pyynnöistä huolimatta, saatu. Oli päivänselvää, että vastakkainasettelua tulee syntymään runsaasti - etenkin sellaisten elinkeinoelämän yrittäjien kanssa, jotka eivät kunnioita kuluttajien oikeuksia saada oikeita tietoja ja rehellistä palvelua. Tällaiset aiheet ovat kuitenkin olleet keskeinen osa Kuningaskuluttajaa.

Mikä kiinnostaa kuluttaja-asioissa, Jaakko Kyläsalo?

- Ei kuluttaminen sinänsä ole kovin kiinnostavaa. Ei etenkään nyt, kun pitäisi kaiken aikaa harkita kulutuksen vähentämistä: ajatella kierrättämistä ja
elämistä niin, ettei olisi koko ajan hirveän huono omatunto siitä, että minäkin kulutan päivittäin monikymmenkertaisesti sen, mitä suurin osa
maapallon väestöstä voi kuluttaa. Millä ihmeen oikeudella?

- Jos kuluttamisella taas tarkoitetaan kuluttajansuojaa, niin siinä kiinnostavaa on, että kuluttajalainsäädännöstä ja monista muista parannuksista huolimatta kuluttajasuoja kaipaa edelleen kehittämistä - ja vahtikoiraa. Ja se on tyypillistä toimittajatyötä. Vain Yleisradion kaltainen viestintäorganisaatio voi olla riittävän vahva ja riippumaton valvomaan ja seuraamaan kriittisesti kuluttajansuojan toteutumista.
 

Viivi Lehtonen

Lisätietoja

Kuningaskuluttajan 20-vuotis juhlalähetyksessä 14.1.2010 on luvassa erikoislaaja katsojakysymysosio, jossa katsojat ympäri Suomen esittävät kysymyksiään ruudussa. Lähetä kysymyksesi: www.yle.fi/kuningaskuluttaja