Kommentit
Ei kommentteja.
Lähes kaikki aikuiset muistavat lapsuudestaan kaarnalaivan, käpylehmän ja nappihyrrän. Mutta miten onkaan pajupillin tai heinäviitan teon laita?
Lasten Aurinkovuosi -kirja vie lukijan matkalle luonnon kiertokulkuun, vuodenaikojen vaihteluun ja pienen näkemiseen ympärillämme. Kirja on opas ekologiseen lastenkulttuuriin, elämän tarkkailuun ja leikkiin.
Anu Suosalo, yksi Lasten Aurinkovuosi -kirjan kirjoittajista ja teoksen toimittaja sanoo, että ekologinen lastenkulttuuri on ympäristökasvatusta taidekasvatuksen keinoin.
- Se on pyrkimystä tasapainoon luonnon kanssa, se on lapsen leikin ja mielikuvituksen arvostusta - sen ymmärtämistä, että lapsen omien tarpeiden kautta voidaan löytää tasapainoinen ja vähemmän kuluttava elämäntapa.
Lasten Aurinkovuosi - kirja on syntynyt Kemiössä järjestettävän Lasten Aurinkojuhlan pohjalta. Alunperin pieneksi keijupajaksi tarkoitettu Aurinkojuhla on laajentunut festivaaliksi, joka on järjestetty jo viitenä vuonna. Festivaali sai vuonna 2007 valtakunnallisen Lapsenpäivä-palkinnon.
Lasten Aurinkovuosi -kirjan pääpaino on luonnontarkkailussa, lapsen omassa oivalluksessa ja leikin voimassa. Risunukessa voi nähdä uutukaisen Bratz-nuken, ja luonnosta löytyy vaikka mitä avaruussotureille.
- Lapset ovat oikeastaan hyviä opastajia aikuisille siinä, kuinka vähempi riittää, kuinka voimme nauttia hyvin pienistä ja vaatimattomista asioista, Suosalo miettii.
Ekologisen lastenkulttuurin oppaassa aikuiselle on varattu tehtävä auttaa lasta löytämään luonnon ihmeet.
Lasten Aurinkovuosi on jaoteltu kuuden vuodenajan mukaan: kevättalvella, loppukeväällä, alkukesällä, kesällä, syksyllä ja talvella luonto tarjoaa erilaisia mahdollisuuksia leikkiin.
Suosalo itse pitää eniten loppukesästä, jota hän nimittää ihanien lasten ajaksi:
- Aikuisille on ihaninta huomata, kuinka lapset löytävät ruohoista tarinat ja hahmot. He rakentavat siipiä ja taikasauvoja ja menevät niihin rooleihin vain vihreiden risujen avulla.
Eikä virikkeitä tarjoava luonto löydy ainoastaan maaseudulta.
- Me olemme yrittäneet tuoda tähän kirjaan sen näkökulman, kuinka luonto on joka paikassa. Kaikkialla on ainakin puistoja, jättömaita ja ryteikköjä. Jo pienellä polulla kulkiessa voi löytää ihmeitä - kun muistaa katsoa.
Annika Tavasti, yksi Lasten Aurinkojuhlan vetäjistä, kiteyttää aurinkotoiminnan ajatukseen tehdä lastenkulttuuria, joka on sisällöllisesti rikasta. Lapsi ei tarvitse muuta kuin leikkirauhan ja tilan leikilleen - loppu hoituu itsestään.
Aikuisen tehtävä on opetella se, ettei välitä liasta, rispaantuvista housunpolvista tai rapanaamasta: tarmokkaita ja vihreitä maapallon asukkaita kasvatetaan suurella sydämellä ja pienellä rahalla.
Katso Annika Tavastin haastattelu Kirppis-ohjelmassa syksyllä 2008:
Lähde: Suosalo, Tavasti, van de Kreeke, Lehti, Vannucchi: Lasten Aurinkovuosi, 2008.
Ei kommentteja.
YLE TV1 torstaisin klo 19.30
YLE FST5 su klo 17.15
Lisää kommentti