Mattopyykille kuivan maan pesupaikoille

Mattojen pesu järvessä tai joessa likaa ja rehevöittää vesistöjä - silloinkin, kun käytetään vähäfosfaattisia pesuaineita. Vesistön kuormitusta helpottavat viemäröidyt pesupaikat, jolloin likavesi ei mene suoraan vesistöön.

 
Hauki ei tykkää pesuaineista, oli valmiste kuinka sympaattinen tai ympäristöystävälliseksi mainostettu. Siksi suomalaiseen kesäperinteeseen kuuluva mattopyykki tulisi siirtää rannassa kelluvista pesutynnyreistä ja -laitureilta maalle rakennetuille pesupaikoille. Pesuaineiden kehityksestä – etenkin fosfaattien määrän vähentämisestä – huolimatta mattojen pesu aiheuttaa yllättävän suuren vesistökuormituksen. Eivätkä pesuaineet ole suinkaan suurin haittojen aiheuttaja, kuten yleisesti kuvitellaan.
 
Mattopyykin aiheuttamia vesistökuormituksia on tutkittu tarkoin Pirkanmaan ympäristökeskuksessa. Räsymattojen pesu perinteisin menetelmin juuriharjalla ja mäntysuovalla kuluttaa paljon vettä. Pesuun ja huuhteluun tarvittiin vettä kaikkiaan 170 litraa jokaista pestyä neliömetriä kohti. Rannan pesulaitureilla tai rantakivillä veden kulutus ei ole tietysti mikään ongelma, vedethän valuvat heti takaisin vesistöön. Mutta millaiset vedet: On selvää, että varsinaisella pesukerralla matosta irtoaa ronskisti likaa, eihän tekstiilejä muuten pestäisikään. Mutta tavallinen mattojen tallaaja tuskin tietää, että vielä kolmannellakin huuhtelukerralla matosta irtoaa huomattava määrä vesistöä haittaavaa kuormitusta.
 
Likaisen maton pesussa irtoaa pesuaineiden ravinteiden lisäksi paljon kiintoainesta (eteismaton hiekka), tekstiilikuituja ja yllättävän paljon bakteereita. Vaikka pesuaineiden fosforikuorma olisi vähäinen, kuormituksen vaikutus voi olla merkittävä. Koska mattopyykin sesonki ajoittuu kesän lämpimimmille päiville, kaikki vapautuvat ravinteet tulevat kasvukauden vilkkaimpana aikaan leviä ja muuta vesikasvillisuutta ruokkimaan. Ja ruokaa todella tulee, sillä SYKE-selvityksen mukaan 75 prosenttia mattopyykin likavesissä olevasta fosforista on liukoista eli sellaisenaan mitä parasta haittalevien ja muun kasvillisuuden ruokaa.
 
Jos kunnallista tai muuta maalle rakennettua matonpesupaikkaa ei ole, jokainen ympäristön tilaa vaaliva pyykkäri voi estää vesistöhaitat omilla ratkaisuillaan – siirtämällä pesupaikan pois aivan vesirajasta, jolloin likavedet imeytyvät maahan. Hieman lisävaivaahan siitä ehkä tulee, mutta mielihyvä kaikkia hyödyttävästä ekoteosta korvannee rasitukset. 
 

Blogissa Ihan tervettä muistutetaan siitä, että matonpesu on toistaiseksi ilmaista huvia.