Ke, 2009-07-15 13:06
Moni äiti ei lapsen syntymän jälkeen kotoa turhan vuoksi poistu. Valokuvaaja Minna Vähätalo, 32, kuitenkin uskaltaa matkata pienen lapsen kanssa muuallekin kuin matkatoimistojen tarjoamille valmislomille.
– Olen ollut niin aktiivinen ennen Mioa, että ei mitenkään istu persoonaani, että istuisin vain kotona. Ja pitäähän Mionkin virikkeitä saada, Minna Vähätalo kuittaa ja virnistää peitolla temmeltävälle esikoiselleen.
Ensimmäisen kerran Minna ja Mio pakkasivat kapsekkinsa pari viikkoa synnytyksen jälkeen.
– Vein Mion puoleksitoista kuukaudeksi Ouluun sukulaisia tapaamaan. Mentiin junalla ja tultiin takaisin junalla, noin kahdeksan tuntia suuntaansa. Mio nukkui ihan tyytyväisenä. Seuraavalla kerralla lensimme Ouluun eikä Mio reagoinut lentoihin ollenkaan huonosti.
Mamma ja sen poika maailmalla
Kuukausikaupalla mm. Intiaa ja Kashmiria kolunneelle Minnalle matkalla oleminen on tuttu olotila.
Huhtikuussa 2009 Minna ja 8-kuukautinen Mio lähtivät kiertämään Thaimaata kolmeksi ja puoleksi viikoksi.
Kotiäitiä paikanvaihdos piristi, ja auringonpaiste teki pimeän talvikauden jälkeen hyvää.
– En kokenut lapsenhoitoa yhtään työläämmäksi siellä kuin täälläkään. Ja mielestäni on parasta totuttaa lapsi jo pienenä siihen, että maailmassa on erivärisiä ihmisiä, erilaisia hajuja ja makuja… Pieni lapsi imee itseensä vaikutuksia, ja vaikka hän ei niitä suoraan muistaisikaan, ehkä aistimuistiin kuitenkin jää jotakin.
Omatoimisesti Thaimaahan
– Meillä oli ensimmäinen välilasku Amsterdamissa. Kaikki sujui muuten hyvin, mutta poika ei olisi millään jaksanut pysyä paikoillaan sylissä. Bangkokin jatkolennolle olin tilannut Miolle vauvapaikan.
Lentokoneessa on yleensä alle 10-kiloisen vauvan kanssa matkustaville tarjolla kaksi–kolme paikkaa, jossa vauvan makuukoppa on mahdollista kiinnittää äidin tai isän istuimen eteen. Palvelu on ilmainen, mutta se kannattaa varata ajoissa.
Thaimaassa matka jatkui Bangkokissa vietettyjen päivien jälkeen Koh Samuin saarella ja sieltä Phangangin saaren paratiisirannoille.
Omatoimisesti suunniteltu matka ja julkiset liikennevälineet ovat Minnan juttu. Ja yksin lapsen kanssa matkustaessa myös rinkka on tarpeen.
– Kyllä sen pitää rinkka olla. Ei yhdellä kädellä voi raahata laukkua ja toisella työntää rattaita. Thaimaa on kuitenkin siitä helppo, että kaikki asiat hoituvat sormia napsauttamalla. Ja kantajia löytyy aina. Oli myös aivan yllättävän helppoa liikkua saarelta toiselle, ja julkinen liikenne toimi hyvin.
Lapsen kannalta Minnalla ei ole Thaimaasta muuta kuin myönteistä kerrottavaa. Ympäristö oli turvallinen ja ystävällinen, ja apua sai lapsia rakastavilta thaimaalaisilta helposti.
– Esimerkiksi aina, kun menimme istumaan johonkin ravintolaan, Mio oli hetkessä kaapattu keittiöön, jossa koko suku ihaili häntä yhdessä. Osittain varmasti kohteliaisuudesta, että sain syödä rauhassa, mutta siellä myös ollaan todella lapsirakkaita. Aina on joku paijaamassa ja halimassa.
Kompastuskiviä kaukomailla
Lapsen kanssa matkustaessa on kuitenkin selviteltävä jo etukäteen asioita, joihin ei muuten kiinnittäisi huomiota. Yksi sellainen on ruoka.
– Itse olin hieman hölmö luottaessani kuulopuheisiin ruuan suhteen. Mio oli juuri alkanut syödä kiinteitä ruokia, mutta Thaimaasta sopivia ruokia oli vaikea löytää. Aikaa kului paljon siihen, että etsin jotakin sopivaa suuhunpantavaa.
Etenkin lämpimissä maissa matkustaessa pitää lapsen nesteyttämisestä pitää jatkuvaa huolta, ja keskipäivän porottavassa auringossa liikkumisesta on turha edes uneksia. Myös vauvoille tarkoitettu aurinkorasva kannattaa pakata mukaan jo kotona.
Kaikelta lasta ei kuitenkaan voi suojata. Mio sai matkalla ripulin, ja Samuin saarelle palatessaan Minna ja Mio vierailivat myös paikallisessa sairaalassa.
Hoidon taso saa Minnalta pelkkää kiitosta.
– Hoitajat pitivät Miosta ihan huvittavissa määrin huolta. Thaimaalaislapset ovat lihavia suomalaisiin verrattuna, ja Miollakin nousi paino monta kiloa, kun hoitajat ylisyöttivät ja -juottivat häntä.
Vastoin yleistä suomalaista käsitystä turisteille tarjottavan terveydenhoidon taso on monissa maissa hyvin korkeatasoista. Ja kun vakuutus on kunnossa, on hoitoon myös helppo hakeutua.
Reissaaja pienestä pitäen
– Kannustan vanhempia rohkeasti lähtemään omatoimimatkoille myös lasten kanssa. Niillä kun kokee ihan jotakin muuta kuin boolit ja biitsit, jotka loppujen lopuksi ovat joka maassa aika samankaltaisia. Lapsi pääsee myös aivan eri tavalla kosketuksiin paikallisten ihmisten kanssa ja ammentaa siitä paljon myönteisiä kokemuksia.
Nyt Minna ja Mio ovat jälleen Suomessa, mutta matkasuunnitelmat ovat jälleen mielessä.
– Monet lapset ryhtyvät jo metrossa rauhattomiksi, mutta Mio on ihan selvästi tottunut matkustamiseen. Kaikki sujuu nykyään tosi lungisti.
Pienen miehen seuraava reissu suuntautuu hieman kotoisemmille seuduille, Ahvenanmaalle ja Ruotsiin, mutta kansainvälisyys Miolla lienee jo geeneisssä – hänellä kun on reissumamma, ja isä, joka on kasvanut Himalajan vuorten juurella.
Kolme väärää myyttiä lapsen kanssa matkustamisesta
