Lasten uimakoulu, osa 8: Hengitys ja alkeisselkäuinti

Uimakoulun kahdeksannessa osassa opitaan hengitystekniikkaa ja harjoitellaan alkeisselkäuintia.

OSA 8: Hengityksellä lisää energiaa ja alkeisselkäuinnilla voimaa

Jotta myyräuintia voi uida pidempään, täytyy oppia ottamaan ilmaa ja hengittämään uidessa.

Luontevin tapa opetella hengittämään on harjoitella kääntämään päätä sivulle ja haukata sieltä tarvittava määrä ilmaa. Hengitysharjoituksissa haasteellisinta on oppia säilyttämään vartalon virtaviivainen asento.

Pään liikerataa voi harjoitella seisomalla altaan pohjassa ja taittamalla ylävartalon niin, että kasvot ovat vedessä. Siitä käännetään kasvoja suoraan sivulle, haukataan ilmaa ja käännetään kasvot takaisin veteen. Vedessä ilma puhalletaan suusta vähitellen pois. Vierestä voi tarkkailla, näkyykö puhaltamisesta johtuvia kuplia.

Jos uintiasentoa on vielä vaikea pitää, uimaria voi avustaa kannattelemalla häntä kevyesti vartalon sivuilta lantion kohdalta.

Alkeisselkäuinti on hyvin helppo uintitapa: Selinliukuun ja potkuihin liitetään lantion kohdalle käsien liplattava liike… ja eikun menoksi! Varo, ettei pää kolahda altaan reunaan.

Hyrräuinti tarkoittaa sitä, että uimari ui välillä myyräuintia ja sitten välillä kääntyy uimaan alkeisselkäuintia. Tällainen uintityylin vaihtelu säästää uimarin voimia.
 

Lasten uimakoulu

Teksti: liikuntatieteen tohtori Arja Sääkslahti
Video: toimittaja Olli Mononen