Arno Kasvi vastaa katsojien kysymyksiin puutarhanhoidosta

Hevoskastanjan lisääminen, elefanttiheinän hoitaminen ja kurkuman kasvatus. Arno Kasvi vastaa Puutarhaunelmien katsojakysymyksiin.

Puutarhaunelmia vieraili 15. jaksossa Turun kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa oppaana oli eläkepäivillään yhä puutarhassa asustava puutarhaneuvos Arno Kasvi. Kuumana hellepäivänä etsiydyttiin katsojakysymysten kanssa varjoon, mutta miten selviävät kasvit kuumuuden kourissa?

– Tämähän on etenkin yksivuotisille kasveille vuosituhannen paras, kunhan kasvit vaan saavat vettä riittävästi, Arno vakuutti. Kasvihuoneita ja lasiterasseja hän kuitenkin neuvoi varjostamaan vanhalla konstilla: kalkista ja savesta sekoitetaan velli, jota roiskitaan seinille ja sään muututtua huuhdotaan vedellä pois.


Pihanharrastaja Sääksmäeltä murehtii, kun alppikärhö on kaunis ja kukkiva latvastaan, mutta alaosastaan paljas ja risukkoinen. Voiko alppikärhöä leikata ja milloin olisi paras aika tehdä leikkaus?

On aivan luonnollista, että vanhalla alppikärhöllä paras kukinta on latvassa. Kasvi kannattaa leikata alas loppukeväästä, kun kasvu on jo hieman alkanut. Ei liian aikaisin, eikä missään nimessä syksyllä. Vielä parempi idea olisi taivuttaa kasvi maahan ja antaa taivukkaan juurtua ennen kuin leikkaa kasvin. Näin lopputuloksena on kaksi alppikärhön tainta!

Nimimerkki Puuharrastaja puntaroi, voiko hevoskastanjaa lisätä pistokkaista - taivukkaista kuulemma ainakin onnistuu? Tarvitaanko jotain erityistä?

Kyllä minusta hevoskastanjat on parasta lisätä ostetuista taimista, joita saadaan taimistolla ja täälläkin siemenistä idättämällä. Voi toki itsekin kylvää siemeniä, mutta se vie aikaa 10-15 vuotta ennen kuin taimi on jonkin moinen. En ole kyllä koskaan kokeillut taivukkaista lisäämistä.

Merja kysyy, miten hoidetaan ja leikataan elefanttiheinää?

Elefanttiheinistä on monia kantoja, joten kasvin kestävyys voi vaihdella. Parhaiten se viihtyy rinteissä, joissa vesi ei talvella seiso. Elefanttiheinä lannoitetaan varovasti ja se leikataan vasta keväällä, ei syksyllä. Puutarhurin ei pidä olla syyssiivouksessaan hysteerinen, vaan on maltettava odottaa saksien kanssa kevääseen.

Pike pyytää kertomaan kurkumasta, hoidosta, talvehtimisesta, siemenkasvatuksesta. Kasvi on upean näköinen!

Kurkuma on trooppinen kasvi, joka kasvuvaiheessaan vaatii paljon valoa, 30 astetta lämpöä ja ravinteita. Täällä kasvitieteellisessä puutarhassakin kasvaa kurkumaa. Kuuman kasvukauden jälkeen tulee lepokausi, jolloin kasvi on kuivana noin 20 asteen lämpötilassa. Kuiva lepovaihe on tarpeen, että se saadaan kukkimaan.

Tepa kertoo, että savimaalle, 15 - 20 sentin multakerrokseen, vasta pari vuotta sitten perustettu nurmikko on jo nyt laikukas ja sammaloituu. Mitä teen, että saan kauniin vihreän nurmen?

No, nyt ei kyllä varmaksi tiedetä, mistä tuo johtuu, mutta se ainakin tiedetään, ettei savimaalle perustetulle nurmelle sitten saa missään nimessä keväällä mennä kekkuloimaan ja puutarhajuhlia pitämään! Nurmikon maaperän tulisi olla ojitettua, ettei ainakaan talvikosteus vaivaa. Kun nurmikkoa leikataan, leikkuujäte ”fööni” pitää jättää siihen suojaksi ja lisäravinnoksi. Myös lannoitus ja kalkitus ovat nurmelle tarpeen. Jotta ennen saunaa vaan kalkitsemaan, ettei valkoinen pöly haittaa!

Viikon puutarhatyö:

Viikon puutarhatyöksi Arvo Kasvi valitsi Turun kasvitieteellisen puutarhan upean kasvimaan esittelyn. Jäniksiltä aidatulla alueella kasvaa valtava määrä erilaisia vihanneslajeja, tuttuja ja tuntemattomia. Arnon omiin suosikkeihin kuuluvat silopersilja, mangoldi ja erilaiset salaattikasvit, kuten lehtisalaatit, parsasalaatti, roomansalaatti ja jääpäivikki. Paulalla hän maistatti vihannesportulakkaa, joka on mehevälehtinen ruokaisa salaattien lisuke. Lopuksi Arno kannusti kaikkia viljelemään puhdasta ruokaa omalla palstalla ja lisäksi vierailemaan paikoissa, joissa voi nähdä erilaisia hyötykasveja kasvussa. Katso video

Teksti: Paula Ritanen-Närhi