Kommentit
Ei kommentteja.
Kotipuutarhan hoito
To, 2009-06-11 18:50
Haastattelu kuvattiin Annelin omassa rintamamiestalon ympärillä avautuvassa 2500 neliön kotipuutarhassa Nastolassa.
Mitä vuosikymmenten kuluessa syntyneen upean puutarhan aikaansaminen on vaatinut?
- Uskallusta, oman linjan ja paljon työtä, Anneli paljastaa. Kasvit hän on kerännyt ostamalla ja vaihtamalla. Joskus on haettu mieleisiä taimia matkojenkin takaa.
Anneli toimii aktiivisesti monissa puurahayhdistyksissä ja auttaa uusia puutarhaharrastajia muun muassa internetin puutarha-aiheisilla keskustelupalstoilla.
”Aloitteleva rintamamiestalolainen” kysyi, miten Anneli saa omat salkoruusunsa kukoistamaan. Kysyjän omat kasvit tekevät nuput, mutta sitten näivettyvät.
Salkoruusu on kaksivuotinen kasvi ja melko helppo kasvattaa. Ideaan kuuluu, että ne taimettuvat ensimmäisenä kesänä ja kukkivat vasta seuraavana.
Itse kylvän salkoruusut aina vasta heinäkuussa, sillä liian aikaisin kylvetyt taimet saattavat innostua kukkimaan jo ensimmäisenä vuonna, mutta kukinta jää silloin heikoksi.
”Pionin ystävä” haluaisi kulla, miksi pionit eivät aina kuki, vaan tekevät vain lehtiä?
Pionelle tarvitaan valoisa paikka ja ravinteikas maaperä. Pionit viihtyvät hieman savisessakin maassa, kunhan se pidättää kosteutta.
Taimet istutetaan juuri ja juuri maan pinnan alapuolelle. Ei liian syvään eikä kyllä liian pintaankaan. Kannattaa lannoittaa riittävästi, myös syksyllä, jolloin kukka-aiheet kehittyvät.
”Pelakuu” kysyy, missä Anneli talvehdittaa pelargonit, jotka voivat hyvin vuodesta toiseen?
Talvetan pelakuut viileässä, valoisassa paikassa. Monilla vastaava tila löytyy autotallista, jos onnistuu valloittamaan sen autoilta.
Jos ei muuta ole kuin lämmin olohuoneen ikkunalauta, kannattaa kasvattaa tuoksupelargoneja, jotka talvehtivat huoneenlämmössä.
”Pettynyt” harmittelee, minne hävisi siperian karhunvatukka?
En usko, että sitkeähenkinen kasvi on noin vain hävinnyt. Luultavasti se ponnahtaa maan pintaan vähän kauempana alkuperäisestä istutuspaikasta. Vastaavasti voi käydä kärhöille ja valkoalpille.
”Ruttojuureen kyllästynyt” kaipaili ohjeita ruttojuuren hävittämiseen.
Torjunta-aineet ovat varmin tapa hävittää ruttojuuri, mutta myös sitkeällä ja riittävän syvältä kaivamalla saa aikaan tuloksia. Lapio vaan kauniiseen käteen, eikä mitäänm nirhaisuja, vaan kunnon kaivamista!
Alueen kattaminen mustalla muovilla on myös tehokas tapa hävittää ruttojuuri, mutta katteen pitää antaa olla paikoillaan jopa 2-4 vuotta.
Monen muun kysyjän lisäksi ”Eki” kysyy, miten pääsisi eroon omenapuussa kiipeilevistä muurahaisista?
Miksi muurahaisista pitäisi eroon päästä, täytyyhän niidenkin elää!
Muurahaiset kiipeilevät omenapuissa makean perässä kukinta-aikaan, mutta sitten ne rauhoittuvat. Joskus ne kaivavat onkaloita kasvien juuristoon, mutta kastelu häätää ne ainakin toiseen paikkaan.
”Arja” pyysi ohjeet kuunililjan ja päivänliljan jakamiseen. Anneli Salo näytti, miten homma hoituu.
Komeasta kuunliljatuppaasta päätettiin kaivaa osa kaverille, joka perustaa puutarhaa. Terävällä lapiolla leikattiin juurakosta muhkea palanen, joka paloiteltiin veitsellä pienempiin osiin. Jokaiseen taimeen jätettiin kuitenkin kunnolla juuria ja versoja.
Koska kuunliljan jakaminen tapahtui kesän alussa, mikä on hieman myöhäinen ajankohta, tainten lehdet leikattiin lyhyiksi haihtumisen vähentämiseksi. Sen jälkeen taimet olivat valmiit istutettavaksi puutarhaan tai ruukkuihin voimistumaan ja odottamaan istuttamisajankohtaa.
Melkein kaikkia perennoja voi jakaa vastaavasti, mutta paalujuuriset on syytä jättää rauhaan. Keväällä jaetaan syksyllä kukkivat lajit ja syksyllä kevätkukkijat.
Teksti Paula Ritanen-Närhi
Lisää kommentti