Loppukesän puutarhatyöt: lannoitus, tuholaiset ja leikkaukset

Myyräntuhot ja lehtikotilot, lannoitus ja tuholaisinvaasiot. Puutarhaneuvoja, hortonomi Kirsi Tuominen Uudenmaan Martoista vastasi Paulan pihalla katsojakysymyksiin.

Heinäkuu oli tilastojen valossa keskimääräistä viileämpi ja paikoin sateinen, mutta Uudenmaan Marttojen Kirsi Tuominen muistutti, että oikeastaan kesän säät ovat olleet puutarhan kannalta hyvät. Etenkin ruukkupuutarhan hoitajat iloitsevat, kun ei tarvitse koko ajan kastella.

Katsojat olivat huolestuneita viimetalvisten myyräntuhojen vuoksi, ja ”Ritva” kysyi, miten syvälle myyrät kaivelevat kolojaan?

Myyräntuhot ja kolojen syvyydet vaihtelevat ihan myyrälajin mukaan. Suurin osa käytäviä kaivavien myyrien koloista on 2-3 sentin syvyydessä ja puolen metrin syvyydellä ne loppuvat lähes kokonaan.

Myyrät lisääntyvät noin kolmen vuoden välein, joten seuraava paha myyrävuosi on odotettavissa vuonna 2011. Myyräennustetta kannattaa seurata, sen laatii vuosittain Metsäntutkimuslaitos.

Tehokkainta myyräntorjuntaa on niittyjen ja ojanpientareiden matalina pitäminen ja kasvien suojaaminen.

”Anitta” halusi tietää, viihtyvätkö lehtokotilot pahemmin kuorikatteessa kuin kattamattomassa maassa?

Kyllähän kotilot katteessa viihtyvät, koska tykkäävät sekä elävästä kasvista että kuolleesta karikkeesta. Mutta toisaalta lehtokotiloita tulee rehevään kasvustoon joka tapauksessa, jos niitä on puutarhan ympäristössä. Katteilla on myös omat hyvät puolensa, joten täytyy vain puntaroida tilanteen mukaan, käyttääkö eloperäisiä katteita vai ei.

”Leiska” aprikoi, miten alppikärhöä saisi lisättyä?

Alppikärhö on melko helppo lisätä. Elokuussa kukinta on ohi ja köynnös on muodostanut jo siemenpalloja. Ihan vielä, elokuun puolivälissä, niitä ei kannata kerätä, antaa vielä kypsyä hetki.

Kypsät alppiruusun siemenet kylvetään myöhään syksyllä, jotta kylvös saa kylmäkäsittelyn talvella. Myös siementaimia kannattaa kytätä köynnöksen läheisyydestä.

Alppikärhöstä voi ottaa myös pistokkaita kesäkuussa ennen juhannusta ja juurruttaa niitä ruukkuihin pistettynä.

Aika monella on sama ongelma kuin ”Marjalla”. Miten estää jokavuotiset tuholaisinvaasiot esimerkiksi ruusulla?

Tuholaisten vastustuskyvyssä on kasvikohtaisia eroja. Esimeriksi ruusu on arka melko monille tuhoojille, on kirvaa, härmää ja kärsäkästä.
Mutta kyllä tässä taitaa olla kuitenkin paljon samaa kuin tässä minun ylipainossani, joka altistaa minut monille sairauksille.
Nimittäin hyvässä kasvukunnossa olevat, oikealla kasvupaikalla kasvavat ja sopivasti kastellut ja lannoitetut kasvit ovat vastustuskykyisempiä tuhoojien hyökkäyksille.

”Syksy” kysyy, miten lannoittaa syksyllä?

Syksyllä kasveja lannoitetaan niiden ravinnetarpeen mukaan. Jos haluaa tietää tarkasti, mitä tarvitaan, pitää ottaa maanäyte.
Syyslannoitus annetaan siis vain tarvittaessa ja niin hyvissä ajoin, että kasvit ovat kasvussa ja ehtivät sen hyödyntää. Lannoitusmäärissä kannattaa noudattaa pakkausten ohjeita, niitä ei pidä koskaan ylittää.

”Mirja” kysyy, miten mustikkaa hoidetaan parvekkeella?

Mirjan pensasmustikka kasvaa parvekkeella varmaankin ruukussa. Sitä ei pidä kastella liikaa, etenkin näin syksyä kohti veden antamista vielä vähennetään. Koska kasvin juuret ovat pinnassa, talvisuojaukseksi kasvi on hyvä suojata myös päältäpäin. Mustikkaa voi myös leikata, mutta vasta keväällä.

Lopuksi katsottiin, miten Kirsin istuttama mustaherukan taimi voi Paulan pihalla. Nyt sille päätettiin istuttaa kaveriksi punaherukka. Herkoista saa helposti ja edullisesti kasvatettua satoa tuottavan pikkupuun.

Kirsi kiitteli isoa saviruukkua, jonne mahtui kunnolla multaa. Monivuotiset kasvit eivät pikkuruukuissa viihdy.

Pohjalla oli valmiina kiviä salaojaksi, ja Kirsi sekoitti herukan kasvualustan puutarhamullasta ja kevytsorasta.

- Itse ainakin olen niin avokätinen kastelija, että veden läpäisykykyä parantava sora mullan joukossa tekee monivuotisille kasveille hyvää, Kirsi sanoi.

Taimi istutettiin samaan syvyyteen kuin missä se kasvoi taimistossa. Juuristo oli terve ja valkoinen. Multa tiivistettiin käsin ja puolella kannullisella vettä.

Kirsi oli valinnut taimimyymälästä yksilön, joka jo valmiiksi muistutti puuta. Hän valitsi marjapuulle tulevan rungon ja leikkasi muut oksat pois tyveä myöten. Myös yksi kuivunut oksa sai kyytiä.

Punaherukkaa ei tarvinnut latvoa, koska sillä oli jo haaroja tulossa. Jos kyseessä olisi ollut piiskataimi, sen latvominen (n. 10 cm pois latvasta) olisi innostanut sivuhaarat kasvuun.

Teksti Paula Ritanen-Närhi