Puutarhaunelmia vastaa: luonnonkasvit ja viljelykarkulaiset

Luonnonkukkaniityn perustaminen ja sammalen istuttaminen puhttavat. Erään katsojan ongelmana on myös liikaa kasvava juhannusruusu.

Kevään seitsemännen Puutarhaunelmia-jakson katsojakysymyksiin vastasi biologi FM, tietokirjailija Mattias Tolvanen. Hän kutsui Puutarhaunelmat upeaan paikkaan, Kuningattaren huvilalle, luonnonhelmaan meren rannalle. Aurinko paistoi ja vesi liplatti. Oli vaikea uskoa, että paikka sijaitsee Vuosaaren tuntumassa, vain kymmenen kilometrin päässä Helsingistä.

Kotipiha kysyi, miten saa juhannusruusun tapettua, kun se kasvaa joka paikkaan, nousee perennapenkistäkin. Innostuu vaan, kun leikataan!

Mattias tuumasi Paulalle ennen kuvauksen alkamista, että kysymys on yllättävän yleinen. Ihmiset istuttelevat ensin pihaan hyvin viihtyviä kasveja ja sitten murehtivat niiden pois saamista.

Kaivamalla juhannusruusua ei ainakaan saa pois, ehkä kysyjän kannattaisi kokeilla kasvin juuriston elintilan rajaamista vaikkapa kattohuovan palasella. Mitään kasveja ei pidä myöskään lannoittaa liikaa, etteivät ne kasva vaivoiksi asti.

Kissankello kyseli, onko mahdollista tehdä luonnonkukkaniitty ojanpenkereelle? Paikka on aurinkoinen ja kuiva, maa on hiekkaista täytemaata.

Ojanpientareella kannattaa lisätä niitä kasveja, jotka paikassa luontaisesti kasvavat. Hyviä vaihtoehtoja ovat esim. huopaohdake, mesiangervo, hiirenvirna ja päivänkakkara. Niityksi ojanpientareen saaminen kestä kuitenkin pitkään, ainakin viiteen vuoteen pitää varautua, ennen kuin oikein kukoistaa.

Hillevi innostui kokeilemaan voikukkia ja muita syötäviä "villivihanneksia" salaatissa. Mutta uskaltaako niitä kerätä kaupungin puistosta?

Perussääntönä tulee pitää, ettei kaupungin puistosta pidä poimia yhtään mitään, ei koristekasveja eikä syötävää.

Salaattitarpeet kannattaa kerätä omasta pihasta, sen syrjäisiltä nurkilta. Jokaisella varmaan löytyy joku sopiva kolkka. Jos kerää luonnosta, noin 100 metriä valtatiestä on sopiva matka, ettei liikenteen pölyistä ole haittaa.

Mikä sammal juurtuu parhaiten siirrettynä puutarhaan, kysyi Metsäpuutarha? Mikä menestyy, kun puut ovat oikeastaan vielä pieniä ja metsä osittain jopa aurinkoinen?

Toisin kuin luullaan sammalesta pääsee paljon helpommin eroon kuin saa sen juurtumaan siirretyistä palasista. Useimmille sammallajeille tarvitaan varjoa ja kosteutta. Auringossa viihtyy parhaiten kangaskarhunsammal.

Sipulikukkien ystävä pohti, miten saa pikarililjat ja narsissit villiytymään? Ojan penkalle olisi tarkoitus saada kukkameri, mutta eivät vaan lisäänny.

Kyllä ne sinne ajan oloon lisääntyvät, kun malttaa odottaa. Sipulikukista parhaiten leviävät vanhat narsissilajikkeet, sinililjat ja kirjopikarililjat. Niitä voi löytää jopa viljelyjäänteinä, kuten kuvauspaikalla Kuningattaren huvilan puutarhassa. Villiytyneessä puutarhassa kukkivat parasta aikaa runoilijannarsissit.

Kivikko kysyi, mitä luonnonheiniä suosittelet kivikkopuutarhaan? Mitkä talvehtisivat ruukussa?

Kivikkopuutarhaan voi istuttaa monia mätästäviä lajeja. Jäkki on varmaan paras, mutta myös metsälauhaa ja rantavehnää kannattaa kokeilla. Kaikki kalliolla menestyvät heinät voi istuttaa ruukkuun, ne ovat tottuneet kuivuuteen.

Viikon puutarhatyö:

Mattias löysi huvilan ympäristöstä kasveja, joita hän halusi siirtää omaan pihaansa. Hän kuitenkin muistutti, ettei jokamiehenoikeus oikeuta ottamaan toisen maalta kasveja juurineen, vaan siirtoon tarvitaan maanomistajan lupa. Rauhoitettuihin ja alueella harvinaisiin kasveihin ei pidä koskea lainkaan!

Rantakalliolta nyppäistiin kostealla talouspaperilla vuorattuun pakastepussiin ruohosipuli, jolle Mattias ennusti puutarhamullassa rehevöitymistä. Rannan tuntumassa puolestaan kasvoi tiheä keto-orvokkimätäs, josta nakerrettiin pieni palanen ja kuoppa painettiin umpeen. Kaksivuotinen kasvi vei kukat mukanaan ja kukki jo samana iltana Mattiaksen kukkapenkissä. Huvilan puutarhassa, kiven kupeessa, oli kylväytynyt sakeanaan sormustinkukkaa. Niistä harvennettiin muutamia taimia pakasterasiassa mukaan vietäväksi myös Paulan puutarhaan. Kasvi ei harventamisesta ainakaan harmistunut, nyt loput mahtuvat kukkimaan.

Teksti Paula Ritanen-Närhi