Katso, haista ja maista viiniä

Ke, 2009-05-27 14:16
Katso, haista ja maista viiniä. Kuva: Istockphoto

Vaikka Suomi on alunperin oluen ja kirkkaan viinan aluetta, löytyy meiltä viininharrastajia siinä missä muualtakin. Viininharrastajien seurassa opit maistajan elkeitä ja alan terminologiaa. Viinikerhojen ideologiaan kuuluu se, että maistelusta syntyy keskustelua.

Tampereen viiniklubin Olli Muukka ja Timo Suominen ovat harrastaneet viinejä 10 vuotta. Työkseen he tekevät jotakin ihan muuta.

kuva: Pekka Kauranen/YLE- Minulle viiniharrastus tarkoittaa oikeastaan sitä, että perehtyy siihen, mitä juo, täsmentää Olli Muukka.

- Viinien aromimaailmaan (bouquet) voi tutustua ilman opastajaa omin neuvoin, mutta kokemusten ja mielipiteiden jakaminen on osa viiniharrastusta, sanoo Olli.

- Maistelusanastoa on hyvä tuntea, sillä viinin makua ja vivahteita kuvaavat termit toistuvat eri rypäleissä ja tulevat ajan myötä väkisinkin tutuiksi. Petrolin makua voi sanoa vaikkapa bensaksi ja uusiakin termejä voi keksiä itse, ehdottaa Timo Suominen.


- Mielleyhtymät ovat aina henkilökohtaisia, sillä tuoksut ja maut koetaan eri tavoin. Kaksi ihmistä voi olla täysin eri mieltä samasta viinistä ja molemmat ovat oikeassa, muistuttaa Timo.

kuva: Pekka Kauranen/YLETimo Suominen vakuuttaa, että viininharrastajalla ei tarvitse olla omaa viinikellaria eikä edes viinikaappia, sillä viiniä voi säilyttää muutoinkin, mutta tietysti laatuviinit kehittyvät edukseen asianmukaisesti säilytettynä.

 

 

Kun miesten olutmittarit täyttyivät

Olli Muukka tutustui punaviiniin 10 vuotta sitten Itävallassa, missä ystävä opasti hänet viinin saloihin sikäläisessä viinibaarissa. – Siitä se innostus lähti. Sen jälkeen join enemmän viiniä kuin olutta, vaikka en voinut koskaan kuvitella nauttivani punaviinistä.

- Nykyään pidän kuivista ja aromikkaista valkoviineistä erittäin paljon, sanoo Olli.

Timo Suomisen viiniharrastus alkoi vähän ennen Tampereen viiniklubin perustamista (v. 2000), kun hänen kaverinsa kehotti nauttimaan viinistä, eikä vain juomaan sitä. Timo on aktiivinen klubilainen. Hän kokkaa viinimenuja ja miettii viinitarjoilun ruokaelementtien kautta kuten myös Olli Muukka.

 

Makujen opettelua

Olli Muukan mielestä viiniharrastuksen voi aloittaa mistä haluaa ja harrastuneisuutta voi syventää niin pitkälle kuin tahtoo.

kuva: Juha-Pekka Inkinen/YLE, Havistra- Ehkä aloittelijan kannattaa valita kohteeksi tietyn maan punaviinit ja tutustua niihin. Viinejä voi harrastaa esimerkiksi maa kerralla tai sitten voi tarkastella samaa rypälettä eri puolilta maapalloa, ehdottaa Olli.

Timon mukaan harrastaja voi liikkua monella tasolla: joko voi hakea erilaisia kokemuksia tai sitten voi opiskella maistamistekniikoita, rypälelajikkeita tai jopa viinitarhojen taustoja.

- Minusta viiniä on syytä maistella aluksi ilman ruokaa, jotta tunnistaa peruselementit itse viinistä. Ruoka tuo uusia ulottuvuuksia viiniin.

 

- Kannattaa muistaa, että sama viini saattaa olla erilaista eri vuosina: siinä yksi viinin viehätyksistä piileekin. Ruuan yhdistäminen viiniin onkin viininharrastajan seuraava askel, sanoo Timo.

-Kun ruoka ei ole maistelussa mukana, saa rypäleen ominaisuuksista kuten hapokkuudesta, kuivuudesta ja makeudesta paremman käsityksen, vahvistaa Olli.

 

Maistatusillan miellyttävä ilmapiiri

Tampereen viiniklubissa on jäseniä harrastajista aina ravintola-alan ammattilaisiin. Klubilaiset puhuvat viinitastingista. Toiset kerhot keräävät jäsenensä viinipruuviin tai -maistatukseen. Samasta asia on kuitenkin kyse.

kuva: Pekka Kauranen/YLEViinimaisteluun varataan puhtaat, tulppaanimuotoiset, jalalliset lasit, joita ei ole pesty astianpesuaineella, vaan lämpimällä vedellä, sillä pesuaineesta voi jäädä makuun vaikuttavia epäpuhtauksia.

Tärkeää on valoisa tila, jossa viinin väriä voi tarkastella valoa vasten.

Yleensä viinipullot avataan ajoissa eli viini ilmataan.

Varsinkin punaviinit vaativat sen, että niiden annetaan hengähtää ennen laseihin kaatamista. Viinin tarjoilulämpötiloista, dekantoinnista ja muusta juoman kohtelusta on olemassa sivukaupalla ohjeita ja asiantuntemusta myös Alkossa.
 

- Jokainen tastingiin osallistuva saa etukäteen tiedot maistettavista tuotteista, joista voi lukea lisää Alkon sivuilta. Testaamme viinejä puolisokkoina eli maistajat eivät näe mitä viiniä kaadetaan mihinkin lasiin.

- Täyssokkotestissä etukäteisinfoa ei anneta. Se vaatii paljon ammattimaista osaamista ja tietämystä, joten sitä käytä jäsentilaisuuksissa, sanoo Timo.

- Tarjoilemme pienet normiannokset eli 5-7 senttilitraa kutakin viiniä. Kukin maistaja saa korkeintaan 6 annosta kokeiltavaksi, sanoo Timo.

 

Kiehtovat viinikulttuurit kiinnostavat


kuva: Pekka Kauranen/YLETampereen viiniklubin tastingeissä kerrotaan viinien maasta, maaperästä, rypäleestä, ilmastosta ja valmistustavasta ja kaikista sellaisista seikoista, jotka vaikuttavat viiniin.

Sen jälkeen maistellaan, keskustelllaan ja viinit pisteytetään.

 

- Ammattipiireissä viiniä pyöritellään suussa ja syljetään sitten pois, mutta meidän tilaisuuksissa ”spittaamista” eli sylkemistä ei harrasteta. Me nautimme sen, minkä maksamme, sanoo Timo.


Aromimaailman ymmärtäminen vaatii sen, että ilma kulkee nenässä, joten tukkoinen nenä vaikeuttaa viinin arviointia. Suussa pitää olla neutraali olotila, kun viiniä maistellaan.

- Viiniä maistellaan pieninä kulauksina. Viinien välillä suuta neutraloidaan vedellä tai leivällä, sanoo Olli Muukka.

 

Avoin mieli ja asiantuntijat auttaa viinivalinnoissa

Molemmat miehet ovat vihkiytyneet viinien maailmaan, mutta sanovat, että viinin valinta aterialle ei ole aina helppoa.

kuva: Pekka KauranenTeknisesti ruokaan sopiva viini on helppo valita. Klassiset viinisuositukset ja Alkon asiantunteva henkilökunta opastavat sen, mikä juoma sopii mihinkin ruokaan, mutta onnistunut kulinaristinen elämys on aina yksilöllistä, sanoo Timo.


- Avoin mieli on myös tärkeää, kun testaa viinin sopivuutta ruokaan. Kerran maistoin etelä-ranskalaista viiniä, joka maistui suorastaan huonolta, mutta sitten yhdistin siihen suolaista lihapataa, jolloin viini taittui mukavasti, kertoo Olli.

- Haastava valinnan paikka on perinteinen, suomalainen joulupöytä, jossa on kaikkea suolaisesta makeaan: lihaa, kalaa ja kasviksia. Siihen ei tahdo yksittäistä hyvää viiniä löytyä, sanoo Timo.

- Karkea yhdistelmä on kananmuna-tomaatti ja viini, mutta en ole heittänyt kirvestä kaivoon. Ehkä siihen vielä löytyy sopiva viini, sanoo Olli.

Viinivalinnoissa kannattaa kääntyä myös Alkon asiantuntijoiden puoleen. Siellä osataan opastaa hyviin valintoihin.


Viinklubin tastingissa 13.5.2009 arvioitiin Portugalin vaaleanvihreitä, vaaleita ja hunajaisia valkoviinejä, joista kirjoitettiin muistiinpanoja. Tastingissa kuultua:  "Kakkosessa kynttilää", "Viitosessa parfyymiä", "Siinä on häivähdys rusinaa". "Hmm. tämä sopii kesäjuhliin..."

 

Tampereen viiniklubi

Maria Pankkonen (tutkielma Jyväskylän ammattikorkeakoululle 2009. pdf)

Suomessa toimivia viiniseuroja

Muuttujat (YLE TV1 vuonna 2003) Viininmaistajan käsikirja

Olotila: Nuoruuden haave toteutui: viinimestariksi eläkeiässä


Kirjavinkit
Viininmaistajan kirja (Jancis Robinson)
Viinien maailma (Oz Clarke)
 

Rita Trötschkes/YLE Olotila

Kommentit

Mielestäni helpoin maa aloittaa matka viinien ihmeelliseen maailmaan on Espanja. Utelin kerran eräältä Suomessa asuvalta espanjalaiselta, että mikäköhän olisi hyvä viini? Vastaus kuului: "Aina kun pullossa lukee Torres on viini hyvää ja laadukasta." Olen noudattanut tätä neuvoa ja voin sanoa, että se toimii!
Torresilla on viinitiloja myös Chilessä, joten omissa tastingeissa voi tehdä vertailuja uuden ja vanhan mantereen viinien kesken.
Kun viinien makuun on kerran päässyt, kannattaa liittyä vaikkapa Alkon Etikettiklubiin. Etikettiklubi järjestää vuoden mittaan todella tasokkaita ja edullisia maistatus- ja esittelytilaisuuksia eri teemojen mukaan, esimerkik Alsacen viinit, rosé-viini, jne...

Viineihin tutustuminen on kuulunut harrastuksiini jo 80-luvulta lähtien. Siitä huolimatta en vieläkään voisi kehua osaavani alaa mitenkään liian hyvin. Jatkuvasti oppii uusia asioita ja löytää mielenkiintoisia uusia viinejä. Jopa uusia viinimaitakin saattaa osua kohdalle. Viime vuoden viinimessuilla esimerkiksi Slovenian osasto oli erittäin antoisa hyvien viiniensä ja loistavan palvelun takia. Eräs esittelijöistä oli huippusommelier, joka todella osasi asiansa ja neuvoi mielellään halukkaita. Kyseisellä osastolla ei ollut kovin paljon kävijöitä, koska suurin osa kierteli ennestään tuttujen maiden tiskeillä. Tämä oli tavallaan sääli Sloveniaa kohtaan, mutta onni minulle ja kaverilleni, jotka saimme todella hyvää opastusta maan viineihin. Jos olisimme vain pysyneet tutuissa viineissä, olisimme menettäneet erittäin hyvän kokemuksen. Toki niitä tuttuja ja turvallisiakin viinejä on mukava maistella ja vaikkapa verrata aikaisempiin maisteluihin.

Viinien maistelu on sangen mielenkiintoinen harrastus, jonka harrastajista valitettavasti on vääriäkin mielikuvia. Jotkut mieltävät sen hienosteluksi tai jotenkin elitistiseksi puuhasteluksi. Tietysti se voi jollekin sellaistakin olla, mutta yleensä se on ihan tavallisten ihmisten miellyttävää uuden opiskelua. Monesti siihen liittyy mukavaa yhdessäoloa ja viineistä keskustelua ja niiden arviointia. Kavereiden kanssa vertailu antaa mielestäni paljon enemmän kuin pelkkä yksistään maistelu.

Edellinen kommentoija jo mainitsikin Alkon Etikettiklubin, joka tarjoaa hyvän mahdollisuuden tähän harrastukseen muiden samasta asiasta kiinnostuneiden kanssa. Tervetuloa mukaan.

Täytyy mun turkulaisena vastata noiden tamperelaisten Ollin ja Timon viinijuttuihin. Seuraavan kerran kun te tamperelaiset tulette taas Turun torille hyppelemään, jotta koko Turku vaipuisi Aurajoen aaltoihin niin mentäiskö moisen urakan jälkeen sovintoviinille.
Näistä Turun viinikuvioista saatte oikeastaan enemmän tietoa blogistani osoitteessa: http://parvela.blogspot.com/
Olen sinne kerännyt kaiken karvaista viinien lipittelyä ihan omaksi ilokseni ja siksi, että muistaisin missä mitäkin on tullut nautittua. Mukava kuulla teidän viiniharrastuksistanne enemmänkin eli ollahan yhteydessä

Pena, pidetään mielessä!