Ina Mikkola: Päätösvaltaa lapsille!
Ina Mikkola on aktiivinen helsinkiläisnuori, joka on on tehnyt toimittajan työtä mm. Ylen Summerissa ja pääkaupunkiseudun Nuorten ääni -toimituksessa. Ina opiskelee tv- ja radiotyötä Metropoliassa.
Lasta kuunnellaan, ainakin juhlapuheissa. Mutta saako lapsi käytännössä osallistua edes omista asioistaan päättämiseen? Kerro mielipiteesi!
Tutustu hyötyihin
Tutustu uudistettuun Oppimiseen!
Uusi palvelu kokoaa yhteen Oppimisen ja Opettaja.tv:n sisällöt. Myös paljon uutta!
Tietoa TV-ohjelmista
Juttuarkisto
Muualla Ylessä
Kommentit
Oppia ikä kaikki (ei varmistettu) 02.12.2011 13:44:14
Inhimillinen kasvu ja kehitys
Hienoa, Ina! Puhut todella tärkeästä aiheesta. Nyt lasten ja nuorten kanssa toimijat vanhemmat mukaanlukien jatkavat usein vain omaa - usein hyvinkin vaillinaista ja vääristynyttä - mallia siitä, miten lasten ja nuorten tulisi ajatella ja millaisiksi heidän tulisi kasvaa. Tärkeintähän olisi kuitenkin osallistaa lasta ja nuorta sekä toimia rajojen asettajana ja tuen tarjoajana.
Emme koskaan tule varmasti tietämään, millaisia tulevaisuuden haasteita varten nykylapsia ja -nuoria tulisi 'valmentaa'. Siksi kaikki kasvu ja kehitys lähtee jokaisesta yksilöstä itsestään; niin lapsesta, nuoresta kuin vanhemmastakin - muiden toimijoiden myötämielisellä avustuksella, tietenkin.
Vierailija (ei varmistettu) 02.12.2011 19:33:19
Tavoitteena turvattu lapsuus.
Lapsiasiavaltuutetun lakimies Jaana Tervo.
Lakimies Jaana Tervo
Tavoitteena turvattu lapsuus
- Meillä pitäisi olla turvattu lapsuus. Varsinkin ensimmäiset viikot ja elinvuodet ovat kovin tärkeitä, sanoo lapsiasiavaltuutetun toimiston lakimies Jaana Tervo.
Tervo valmistui juristiksi kesällä 2009. Hän oli työskennellyt
jo vuosia sosiaalityöntekijänä ruohonjuuritasolla sosiaali- ja terveydenhuollossa lasten ja perheiden palveluissa valmistuttuaan Jyväskylän yliopistosta yhteiskuntapolitiikan ja sosiaalityön koulutusohjelmasta.
- Lastensuojelussa huomasin lasten asiat omikseni, joten oli selvä asia suuntautua perhe- ja lapsioikeuteen kun lähdin jatkamaan opintojani oikeustieteelliseen, hän kertoo.
Huhtikuussa 2009 nykyisessä tehtävässään aloittanut Tervo toimii virkavapaalla olevan Johanna Aallon sijaisena.
Lapsen etu lainvalmisteluun
Jaana Tervo uskoo itse sopivansa pykälämaailmaan paremmin kuin käytännön ihmissuhdetyöhön.
- Oikeudelliset ongelmat ovat kivoja aivopähkinöitä. On ihana päästä selvittämään niitä, hän vakuuttaa hymyillen.
Lapsiasiavaltuutetun toimistossa hänen tehtäviinsä kuuluu kehittämistyön ohella menossa olevien lainsäädäntöhankkeiden seuranta niin, että valtuutettu voi hyvissä ajoin arvioida säädösten vaikutuksia lapsen asemaan. Vaikka lausuntopyyntöjä tulee toimistoon paljon, aina asiayhteyttä lapsen oikeuksiin ei ole tultu ajatelleeksi.
Jaana Tervo muistuttaa, että lapsiasiavaltuutetulla ei ole mahdollisuuksia puuttua yksittäistapauksiin. Asiantuntijat voivat antaa neuvoja ja ohjata eteenpäin, mutta suorien yhteydenottojen pohjalta arvioidaan myös tarvetta säädösmuutoksiin.
Haasteena toimialueen laajuus
Haastavaksi Tervo tunnistaa lapsen oikeuksiin vaikuttavien asioiden kattavuuden. Lastensuojelun lisäksi on seurattava muun muassa mediamaailmaa, mainontaa ja lapsen oikeuksiin liittyvän yhteistyön kansainvälistä ulottuvuutta.
- Pitää tietää asioita hyvin laajalta alueelta ja valmistella lausuntoja niistä, Tervo naurahtaa.
Lapsiasiavaltuutetun toimistossa työskentelevät asiantuntijat tekevät yhteistyötä paitsi keskenään myös laajan asiantuntijaverkoston kanssa. Kannanotot perustuvat parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon.
Kuntatasolla paljon liikkunut Jaana Tervo arvioi kuntien huomioivan lasten ja perheiden tarpeita riittämättömästi.
- Miten valtion hyvät toimet ulottuisivat kuntiin, hän pohtii.
- Haavoittuvissa oloissa elävien lasten tulisi saada apua ja tukea jokapäiväiseen elämään. Jos apua tarvitsee, sitä pitäisi saada kotiin yhdellä puhelinsoitolla.
Oman lapsen opissa
Kotona Jaana Tervolla on puolison lisäksi nyt nelivuotias poika, jonka kehitystä hän seuraa äidin ylpeydellä.
- Vapaa-aika kuluu lapsen kanssa. En ole ollut hyvä leikkimään, mutta lapsi opettaa paljon, Tervo tunnustaa.
- Mediamaailma on muuttunut paljon verrattuna omaan hyvin turvalliseen lapsuuteeni. Kun ajattelee, mitä kaikkea lapsilla nyt on käden ulottuvilla, vaatii kyllä aikuisen läsnäoloa huomata, milloin lapsella on huolia. Ettei vaan ohita sellaista tilannetta.
--------
Vierailija (ei varmistettu) 15.12.2011 12:04:46
Lapsen erokriisi Opettaja Tv.
Lainaus Erolapsi koulussa keskustelusta.
Suomalaisista avioliitoista suuri osa päätyy eroon. Avioliiton raunioille jäävät sinnittelemään lapset, joille ero voi tulla täysin yllätyksenä ja varoittamatta. Hämmennystä saattaa lisätä eron jälkeenkin jatkuva vanhempien riitely, jossa lapsi jää helposti välikäteen tai jopa riidan pelinappulaksi. Tunnemyllerryksen lisäksi tulevat käytännön ongelmat, muutot, matkustelu ja tavaroiden kuljetus kahden kodin välillä.
Miten avioero vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin? Voiko koulu tukea lasta ja perhettä vaikeassa elämäntilanteessa? Vai onko se edes koulun tehtävä? Millä käytännön ratkaisuilla erolasten ja vanhempien elämää voisi helpottaa? Studiovieraina Bodil Rosengren Yhden vanhemman perheiden liitosta, Heikki Koiso-Kanttila Lastensuojelun keskusliitosta ja koulukuraattori Heli Clarke. YLE Teema tiistaina 23.3. klo 18.30..
Katso ohjelma
Studio Kotro kevät 2010
..Kommentit
Edellinen 1 |2 |Seuraava
Vierailija 22.03.2010 16:01:29
Lapsen erokriisi.
Lapsen kuuleninen ja hänen toivoukset olisi syytä ottaa huomioon. Lapsi on oman elämänsä asiantuntija.
Erään lapsen isä aisti, että hänen 11v. tyttärellä alkoi esinitymään merkkejä, jotka viestittivät, että lapsen kohdalla kaikki ei ole OK.
Lapsi oli kirjoittanut lappusia, joissa luki “mä en kestä, jos meidän iskä ja äiskä eroaa, – mikähän mua taas vaivaa, mä olen taas oksentanut koko viikonlopun”.
Ehkä lappuset oli jätetty takoituksellisesti "hätähuutona" hänen pöydälleen.
Hänen kaveripiirissä oli monen lapsen vanhemmat eronneet, jotenka hänellä oli kosketuspintaa" erotapahtumiin, sekä huoltajuusriitoihin, joissa yleensä lapset jäivät äidille ja isä "ulkoruokintaan".
Isä huolestui tyttärensä tilasta. Eropäätöksen jälkeen lapsi totesi “tuon olen tiennyt jo kauan aikaa”.
Lapset ovat erittäin herkkiä aistimaan muutoksia kodin ilmapiirissä, mutta eivät kysele, eivätkä puhu asista, sillä lapsi jää odottamaan, “mitä tuleman pitää”.
Toisekseen lapset ja nuoret ovat “solidaarisia, eivätkä asetu jomman kumman vanhemman puolelle.
Lisäksi hänen kaveripiirissä useiden vanhemmat olivat eronneet, jotenka hänellä oli “kosketuspintaa” erotapahtumiin ja niiden siheuttamiin muutoksiin lasten ja nuorten elämässä.
Lapsen isä kysyi tyttäreltään, “mitä sinä haluat tulevalta elämältäsi?
Isä kirjasi lapsen toivomukset, josta isä teki yhteenvedon sosiaalitoimelle.
"Toivoisin, että huotajuuspäätöksessä otettaiin huomioon seuraavat toivomukseni.
Kaikki parhaat ystäväni asuvat kotikaupungissani. Muutto toiselle paikkakunnalle ja toiseen kouluun tuntuisi vaikealta.
Asumisjärjestelyt: Toivoisin, että veljeni asuisivat kanssani. Toivoisin, että uusi asunto löytyisi läheltä kouluani, tai muuten hyvien kulkuyhteyksien päässä koulustani.
Toivoisin, että saisin asua veljieni ja isäni kanssa.”.
Tytär allekirjoitti toivomuslistan.
Isä varasi ajan sosiaalitoimesta, jossa lapsi kävi yksinään keskustelemassa sosiaalityöntekijän kanssa.
Lisäksi isä varasi ajan koulun terveydenhoitajalle, jossa lapsi sai keskustella tulevasta elämänmuutoksesta. -Terveydenhoita kysi lapselta saako hän kertoa asiasta opettajalle ja luokanvalvojalla, johonka lapsi suhtautui myönteisesti.
Nämä tapaamiset viestittivät lapselle, että hänellä on opettajan ja luokanvalvojan tuki, mikäli hänen terveydentilassaan ja koulumenestyksessä on vavaittavissa jotain sellaista, jossa he voivat olla lapselle tukena.
Sosiaalitoimen päätös asumisesta ja koulusta toteutuivat lapsen toivomalla tavalla.
Tapaamisoikeuksisille ei asetettu minkäänlaisia rajoja, vaan lapset saivat tavata etävanhempaansa aina kun se sopi heidän aikatauluun, sekä pitkään välimatkaan 300 km etävanhemman luokse.
Tänä päivänä kaikilla kolmella lapsella on ammatti ja vakituinen työpaikka.
Uudessa lastensuojelulaissa korostetaan lapsen oikeuksia tulla kuulluksi ja huomioiduksi eropäätöksissä. Valitettavasti lakia ei noudateta kaikilta osin.
Eräs pitkään sosiaalalalla työskennellyt henkilö, joka on kouluttanut vuodesta 2002 lähtien sosiaalityöntekijöitä uuden lain johdosta totesi eräässä luennossaan “Minä en mahda mitään sille, jos sosiaalityöntekijät eivät noudata uutta lastensuojelulakia.- Viranomaisten tehtävänä on valvoa, että uutta lakia noudatetaan".
Herää kysymys, toteutuvat lapsen oikeudet, siten kuin uusi laki määrää, vai ovatko jotkut päättäjätahot “aseentellisia” ja suosivat jompaa kumpaa vanhempaa?
---
Kirjoita uusi kommentti