Jukka Laajarinne: Unohtakaa kasvatus!
Jukka Laajarinne on lasten- ja nuortenkirjailija. Hän on toiminut myös opettajana. Laajarinne on kirjoittanut ja puhunut paljon leikkimisen oikeudesta ja lasten vapauden rajoittamisesta.
Lasten kasvatus nähdään usein tulosvastuullisena työnä. Jukka Laajarinne haluaa vähemmän kasvatusta ja enemmän kanssaihmisyyttä. Mitä se voisi tarkoittaa?
Tutustu hyötyihin
Tutustu uudistettuun Oppimiseen!
Uusi palvelu kokoaa yhteen Oppimisen ja Opettaja.tv:n sisällöt. Myös paljon uutta!
Tietoa TV-ohjelmista
Juttuarkisto
Muualla Ylessä
Kommentit
Oho (ei varmistettu) 15.12.2011 08:33:07
Olipa erikoinen käsitys
Olipa erikoinen käsitys käsitteestä kasvattaminen! Onkohan se kovinkin yleistä?
Kasvattaminen on kasvavan rakastamista. Olipa kyse sitten kukasta tai lapsesta. Kasvattaminen on kasvamaan saattamista, huolenpitoa, läsnäolon, sylin, kuulevien korvien, näkevien silmien, ymmärtävän,hyväksyvän, kannustavan ja innostavan läheisyyden, läsnäolon, keskustelukumppanuuden ja auttavan käden jne. tarjoamista, jotta lapsi voi kasvaa omaksi itsekseen ja saada potentiaalinsa kukoistamaan.
Kun puhutaan jonkun muuttamista joksikin muuksi, lienee kyse muokkaamisesta, manipulaatiosta, ehkä kouluttamisesta (kuten ihmisen minän jatkeina toimivia eläimiä koulutetaan) tai muusta sellaisesta. Sitähän tehdään yllin kyllin jo ennen kuin lapsi ennättää syntyä se se jatkuu läpi elämän mm. eri välineiden, kuten ns. julkisen median välityksellä.
Ilman kasvatuksen tarjoamaa vastapainoa, lapsi ja vanhempikin ihminen, jää yksin kuin orpo piru kaiken älämölön keskelle eikä koskaan löydä itseään - ainoastaan pinnallisia ja päälleliimattuja mielikuvia siitä, millainen pitäisi olla ja mitä tehdä (mikä on trendikästä ja pop ja in ellei ole jonkin fundamentalistisen kulttuurin tuote), jotta tulee edes jollakin tasolla hyväksytyksi ja kohdatuksi tässä pakkojen ja tavaroiden maailmassa.
Näitä tyhiä ja tai ahdistuneita zombeja ja näkymättömiä Ninnejä meillä on jo maailma täynnä. Tuntuu pikemminkin, ettei meillä kasvateta enää missään: ei kodeissa, päivähoidossa, koulussa. Lapsi on hukattu pesuveden mukana ja jätetty heitteille. Hän on kiinnostava ja merkityksellinen vain leluna, näyttelyesineenä, statuksen tarjoajana jne. - ei omana itsenään.
On myös koulutustahoja, joissa koulutetaan ihmisiä työskentelemään lasten parissa, mutta siellä kasvatus -sana on käytännöllisesti katsoan pannassa. Käsitteen käyttö kielessä ja käytännössä ilmeisesti toisi ilmeisesti liikaa vastuuta omista asenteista, ajatuksista ja teoista suhteessa kasvavaan.
Vierailija (ei varmistettu) 15.12.2011 12:11:08
Pöyristyttävää
Toivottavasti Laajarinteen ajatukset eivät ala levitä laajemmalle. Todella kummallinen käsitys lapsen kasvamisesta ja elämästä yleensä. Vastuu lapsesta on aina aikuisella ja kasvatus on vanhempien velvollisuus.
Ilman kasvatusta lapsista tulee liian aikaisin vastuunkantajia vääristä asioista. Kasvattamattomuuteen kun liitty sekin, että omista tekemisistä ei tarvitse kantaa vastuuta ja jos vanhemmat eivät kanna vastuuta lastensa kasvattamisesta niin vastuu vääristä valinnoista ja teoista kaatuu lasten niskaan.
Aikuisten tehtävä on taata lapsile turvallinen kasvuympäristö, joka sisältää rajoja ja rakkautta ja tarvittaessa kuria (en tarkoita väkivaltaa).
Vierailija (ei varmistettu) 15.12.2011 12:12:51
Loistava puheenvuoro! Itse
Loistava puheenvuoro! Itse ajattelen onnistuneeni kasvattajana, jos lapseni aikuisena haluavat viettää kanssani aikaa vapaaehtoisesti ja mielellään.
Vierailija (ei varmistettu) 15.12.2011 12:18:03
tarkennus edelliseen,
tarkennus edelliseen, viettää aikaa = tavata, pitää oman itsenäisen elämänsa osana :-)
Juha (ei varmistettu) 15.12.2011 17:22:52
Vastuu nolla
Tunnen eräät alkoholisti-vanhemmat joiden lapsi kasvaa vapaasti. Lapsi on usein likainen, hänen vaatteensa ovat vähän sitä sun tätä ja hänellä saattaa olla nälkä kun ei ole ruokaa osannut ottaa. Kerran kun lapsi kaatui vauhdilla hiekalle ja alkoi parkua, isä seisoi vieressä eikä eväänsä liikauttanut. Vanhemmat tarkkailevat lasta tyyliin: Mitähän se nyt tekee? Lapsi on usein mummolassa hoidossa, esim. kun vanhemmat haluavat kaupungille juhlimaan. Lapsi on myös usein sairaana ja hänellä on ollut monia tauteja, joita normaalilapsilla on harvemmin tai ei ole ollenkaan. Joudun harvakseltaan kohtaamaan kyseiset vanhemmat, tosin yritän vältellä tapaamisia. On vaikeaa hillitä itseään, kun näkee törkeää heitteillejättöä. Olen yrittänyt puuttua tilanteeseen, mutta hyvin laihoin tuloksin.
Voi olla, että jotkut vanhemmat ovat liian tiukkoja jälkikasvuaan kohtaan. Väitän kuitenkin, että suurin ongelma tässä yhteiskunnassa on kasvatuksen puute ja lasten heitteillejättö. Työssäni törmään asiaan lähes päivittäin. Nyt jo aikuisen tytön isänä pidän kasvatustyötä vanhempien tärkeinpänä tehtävänä. Myönnän itsekin tehneeni virheitä siinä tehtävässä, mutta olen kuitenkin mielesteni tehnyt parhaani rajallisten kykyjeni mukaan. Ja lopullisen tuomion siinäkin asiassa jätän yläkerralle.
Vierailija (ei varmistettu) 15.12.2011 20:27:31
Kasvatus - ihmisyys
Hyvä ajatella asiaa välillä lapsenkin näkökulmasta. lpsihan on useille vanhemmille Bemarin jatke, esineellistetty pianovirtuoosi tai tuleva NHL-tähti, jota ympäristölle esitellään kuin kruunun jalokiveä, mutta hätistetään häiritsemästä aikuisia olohuoneesta. Toisaalta jokainen toivottavasti tekee parhaansa ja osoittaa rakkautta lapsilleen hellyydellä ja antamalla aikaa ja huomiota ja vaatimatta vastalahjaksi suorituksia tai tuloksia. Annetaan lasten olla lapsia ja kasvatetaan hyvällä, mutta turvallisella tavalla yhteiskunnan jäseniksi. Muistetaan sanoa, että rakastemme heitä päivittäin!
lainaa (ei varmistettu) 04.08.2012 00:59:38
Käsittämätöntä
En kyllä voi olla samaa mieltä asiasta...
Vierailija (ei varmistettu) 07.08.2013 12:07:32
Vastaa hyvin sitä kuvaa,
Vastaa hyvin sitä kuvaa, mikä mullakin on entisestä opettajastani. Todella eksentrinen kaveri, heitäkin tarvitaan. Mutta aika pihalla siitä, miten suurin osa ihmisistä maailman näkee.
Kirjoita uusi kommentti