Äitienpäivä, toukokuun 2. sunnuntai
Suomessa ajatus äitienpäivän vietosta alkoi innostaa Suomen itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina. Monet äidit olivat jääneet sotaleskiksi ja heille haluttiin osoittaa erityistä huomiota.
Maaseudulla koulut järjestivät äitienpäiväjuhlia. Paikkakunnan äidit kutsuttiin kansakoulun juhlaan. Juhlissa laulettiin hengellisiä lauluja, ja lapset esittivät ohjelmaa: kuvaelmia, laulua, soittoa ja runonlausuntaa. Juhlasali oli koristeltu, äidit kukitettiin ja heille pidettiin puheita. Lopuksi äideille tarjoiltiin juhlakahvit.
1920-luvulla alettiin lähettää painettuja äitienpäiväkortteja. Kouluissa ja päiväkodeissa on vuosikymmenten ajan askarreltu omatekoisia äitienpäivätervehdyksiä. 1930-luvulla tuli tavaksi ojentaa äidille ruusuja, ja lapset ovat poimineet äideilleen esimerkiksi valkovuokkokimppuja.
Äitienpäivä samalla paikalla vuodesta 1927
Äitienpäivä on Suomessa aina ollut kodin juhlan lisäksi arvokas isänmaallinen juhla. Kun toukokuun toinen sunnuntai päätettiin vakiinnuttaa vuonna 1927 äitienpäiväksi, se alkoi saada virallisia piirteitä. Marsalkka C. G. Mannerheim myönsi jatkosodan aikana vapauden ristin kaikille Suomen äideille 10. toukokuuta v. 1942. Tämä erityinen huomionosoitus, presidentin päiväkäsky, on vieläkin kehystettynä maamme kirkoissa.
Vuonna 1941 perustettu Väestöliitto ryhtyi järjestämään vuosittain valtakunnallisen äitienpäiväjuhlan. Tässä juhlassa presidentti alkoi vuodesta 1946 lähtien jakaa ansioituneille äideille henkilökohtaisia Valkoisen Ruusun ritarikunnan ansiomerkkejä.
Vuonna 1947 äitienpäivästä tehtiin virallinen liputuspäivä.
Äitienpäivä on nimenomaan kotien juhla, jolloin äitejä muistetaan aamukahvilla, äitienpäiväkakulla, kukilla, lahjoilla ja korteilla. Vieläkin järjestetään äitienpäiväjuhlia ja konsertteja. Eniten äiti varmasti ilahtuu lapsen omatekoisesta kortista ja itse keksitystä yllätyksestä!
Tehtäviä
Tunnistatko lastenkirjojen äitihahmoja?
Tutustu YLEn Elävän arkiston aarteisiin
Äitienpäiväaskartelua Pikku Kakkosessa (1977)
Tutustu hyötyihin