Blogi on sosiaalinen oppimispäiväkirja

Bloggaaja ja nettiyrittäjä Teemu Kinnusen mielestä vuorovaikutteinen ja helppokäyttöinen blogi peittoaa perinteiset oppimispäiväkirjat ylivoimaisesti.

Kopioinnista sisällöntuotantoon

Opiskelussa menestymisen kannalta on tärkeää, että opiskelija tunnistaa juuri itselleen sopivat oppimistyylit. Toisilla on hyvä kuulomuisti, toisilla näkömuisti on parempi. Oppitunneilla myös kirjoitetaan paljon. Usein oppilaita ohjataan pelkästään kopioimaan opettajan esittämää tietoa vihkoihinsa. Oppilaan ajatellaan sisäistävän asiat paremmin itse kirjoittamalla. Tietoa voi kuitenkin kopioida taululta vihkoon, vaikka itse asiasta ei olisikaan minkäänlaista ymmärrystä.

Luova, opittua soveltava ja mielipidekirjoittaminen on kuitenkin mahdoton tehtävä ilman riittävää ymmärrystä ja tukevaa tietopohjaa.

Vielä tehokkaampi oppimisen keino on se ”ihka oikea kirjoittaminen”, eli oman sisällön tuottaminen.

Oman sisällön tuottaminen on opituista asioista omin sanoin kertomista. Itse tuotettu artikkeli on tekstikokonaisuus, johon liittyy faktaosion lisäksi soveltava osa. Soveltava osa koostuu kirjoittajan omista näkemyksistä ja ratkaisuehdotuksista.

Parhaimmillaan tekstissä on mukana ”kirjoittajan oma ääni”.

Miksi sisällöntuotanto on samalla tehokasta opiskelua?

Artikkelin kirjoittaminen on kokonaisuudessaan prosessi, johon kuuluu:

• esittämisen kronikointia
• faktojen varmistelua/uuden oppimista
• sivupolkuja ja toisinaan ”umpikujaan päätymistä”
• asioiden konkretisointia, ”rautalangasta vääntämistä”
• kirjoitusvirheiden ja kömpelöiden lauserakenteiden etsimistä
• asioiden lähitarkastelua, analysointia, ”hiusten halkomista”.

Esittämisen kronikoinnilla tarkoitetaan asioiden ja ajatusten laittamista johonkin järjestykseen. Missä vaiheessa mikäkin asia kannattaa tuoda esille? Onko viisasta edetä aikajärjestyksessä, vai jätänkö mielenkiintoisimman aineksen viimeiseksi?

Kirjoitusprosessi on aina uuden oppimista tai vanhan kertausta. Etenkin teknisesti monimutkaisissa aiheissa rinnalle tarvitaan oppaita, joista voi tarvittaessa tarkistaa tietojen oikeellisuuden.

On normaalia, että artikkelia kirjoitettaessa päädytään umpikujaan useita kertoja. Voi olla, että kirjoittaja huomaa yhtäkkiä kirjoittavansa ihan muusta kuin olennaisesta asiasta. Silloin täytyy olla valmis luopumaan tuottamastaan aineistosta, vaikka takana olisikin ollut kova urakka.

Jos kirjoittaja ei kykene valaisemaan lukijalleen asiaansa yksityiskohtia myöten, ei hänellä myöskään ole kokonaisvaltaista ymmärrystä asiasta. Itseasiassa kaikkein tehokkain tapa osoittaa oma asiantuntemus on kirjoittaa epäilevälle lukijalle, jolle mikään ei ole itsestään selvää.

Kun itse sisältö on tuotettu, alkaa oikolukeminen. Rutiinin myötä pilkkuvirheet ja hassut lauserakenteet kuitenkin vähenevät. Kirjoittajalle muodostuu vähitellen kyky muodostaa virheetöntä tekstiä - aivan kuten matemaatikko oppii lukuisten toistojen kautta minimoimaan laskuvirheensä.

Kokonaisuudessaan hyvän asia-artikkelin kirjoittaminen on aikaa vievää puuhaa, mutta myös oppimisen kannalta palkitsevaa. Prosessin läpikäynyt kirjoittaja muistaa luultavasti pienimmätkin artikkelin yksityiskohdat ja kykenee vaikkapa luennoimaan aiheesta ilman tukisanalistaa.

Oppimispäiväkirja ei toimi

Oppimispäiväkirjoja laaditaan monissa oppilaitoksissa. Jokaisen koulupäivän tai -viikon jälkeen oppimispäiväkirjaan tulisi merkitä kyseisen ajanjakson keskeiset asiat.

”Tänään ohjasimme jumppatuokiota ja saimme palautetta huonosta äänenkäytöstä”, voisi oppimispäiväkirjassa lukea.

Miksi oppimispäiväkirja ei kuitenkaan ole lyönyt itseään läpi? Miksei oppimispäiväkirja jaksa kiinnostaa? Oppimispäiväkirja on vain tylsä päiväkirja ja liian yksityinen. Siitä puuttuu yhteisöllisyys ja vuorovaikutus. Paljon kiinnostavampaa on perustaa blogi ja ylläpitää sitä.

Perustetaan blogi oppimispäiväkirjan tilalle

Sana blogi tulee englannin kielen sanasta weblog ja tarkoittaa vapaasti käännettynä nettipäiväkirjaa. Kirjoittaja voi helpon käyttöliittymän avulla julkaista tietoverkkoon omaa sisältöä kuvien ja videoiden kera kaikkien nähtäväksi, ja vieläpä ilmaiseksi.

Omasta elämästä kertomisen sijaan yhä useampi julkaisee blogissaan tutkimuksiaan ja mielipiteitään. Verkosta löytyvistä asiantuntijablogeista on tullut monille tärkeitä tiedon lähteitä.

Blogi voittaa interaktiivisuudellaan ja käytettävyydellään ylivoimaisesti perinteiset oppimispäiväkirjat.

1. Koko maailma voi lukea tuotoksiasi. Jos itse tuotetun artikkelin faktat eivät pidäkään paikkaansa, voi joku kommentoida blogiisi korjauksen. On hyvä totutella siihen, että omat tuotokset ovat välillä julkisessakin syynissä. Toki blogeja on mahdollista myös suojata salasanalla.

2. Interaktiivisuus innostaa. Niin kuin edellisessä kohdassa kävi ilmi, blogeissa on mahdollisuus höystää artikkelia lukijoiden omilla mielipiteillä ja kommenteilla. Kommentoinnin tarkoitus on ollut joko tuoda tekstiin lisäarvoa täydentämällä sitä, tai sitten korjata väärää tietoa. Parhaimmillaan aihe herättää reaktion monissa lukijoissa ja saa aikaan yleistä ”pöhinää”.

3. Merkintöjen luominen on helppoa ja mukavaa. Nykypäivän blogialustat ovat käyttöliittymiltään niin selkeitä, että ne eivät vaadi tietoteknisiä taitoja juuri nimeksikään. Siksi bloggaajalla kynnys sisällön luomiseen on pieni. Mukaan voi heittää kuvia ja videonpätkiä parantamaan lukukokemusta.

4. Oppiminen on äärimmäisen tehokasta. Omaa artikkelipankkia voi verrata suoraan omaan asiantuntemukseen. Omassa blogissani on noin 50 artikkelia. Muistan jokaisen artikkelin sisällön vilkaisemalla pelkkää otsikkoa. Jokainen julkaistu blogikirjoitus tarkoittaa yhtä läpikäytyä kirjoitusprosessia. Mielenkiintoista on myös huomata, miten nopeasti kirjoittajana voi kehittyä. Verkkokirjoittaminen on yksi aikamme haastavimmista kirjoitustyyleistä, jota tulisi koulussakin opettaa. Erityisesti internetiin kirjoitetun teksti tulee olla helppolukuista ja silmäiltävää.

5. On palkitsevaa, kun joku tunnettu verkkopersoona osoittaa minulle tunnustusta tai siteeraa minua omassa esityksessään. Toisaalta myös oman opettajan antama positiivinen palaute jää takuulla pitkäkestoiseen muistiin. Kun bloggaajaa kuunnellaan ja hänen tekstejään luetaan, oman verkkopersoonallisuuden vahvistuminen ja sen tuoma kutina vatsan pohjassa motivoivat jatkamaan sisällöntuotantoa ja opiskelua.

Case Blogikurssi (3 op.)

Kurssin kuvaus: Oppilas tutustuu blogosfääriin, oppii tuottamaan helppolukuista sisältöä Internetiin, muodostamaan omia mielipiteitään ja käyttämään artikkeleissaan hyväksi Internetin tietopankkeja.

Perustakaa jokaiselle ryhmänne oppilaalle oma blogi. Maailman suosituin blogialusta on tällähetkellä Wordpress (http://www.wordpress.org), joten suosittelen sitä lämpimästi. Blogissa ei ole pakko esiintyä omalla nimellä - riittää, että opettaja ja ryhmän oppilaat tietävät kuka nimimerkin takana piileskelee. Blogin osoitteet määräytyvät tässä tapauksessa esimerkiksi seuraavasti:

http://oppilaan-nimi.wordpress.com
tai
http://oppilaan-nimimerkki.wordpress.com

Blogille voi ulkoasun valita tuhansista ilmaisista vaihtoehdoista pelkällä napin painalluksella.

Opettaja voi toki antaa blogikirjoituksille valmiita aiheita, mutta pääasia on, että aihe kiinnostaa kirjoittajaa itseään. Kirjoitukset voivat käsitellä vaikkapa itselle rakasta harrastusta tai esinettä.

Kurssin aikana opettaja ja oppilaat lukevat toistensa kirjoituksia ja kommentoivat niitä. Syynissä ovat ainakin kirjoitusten kielen oikeellisuus, helppolukuisuus ja oikeaoppisuus. Kiinnostavasta tekstikokonaisuudesta tulisi olla mahdollisuus ansaita lisäpisteitä.

Hakekaa Flickr-kuvapankista artikkeleihin myös kuvia. Miljardit Creative Commons-lisensoidut kuvat ovat ilmaisia ja vapaasti käytettävissä.

Hauskaa blogikurssia!

Teemu Kinnunen on bloggaava opiskelija ja nettiyrittäjä Rovaniemeltä.