Venäjällä opettaja on yhä arvossaan

- Me olemme muuttaneet Suomeen siinä iässä, että oma venäläinen identiteetti oli jo aika lailla muodostunut. Mutta tänne tultua on kyllä opittu ihan suomalaisille tavoille, sanoo Roman Romanovich.

Espoolaisen ostoskeskuksen kahvilassa istuu viisi opiskelijanuorta, joilla on yhteinen äidinkieli. Alexandra Toronen, 20, Roman Pappinen, 20, Maxim Lempinen 19 ja Roman Romanovich 19 ovat kaikki syntyneet Venäjällä. Tina Nurgaliyeva, 18, on kotoisin Kazakstanista ja hänkin puhuu äidinkielenään venäjää. Suomeen muutosta on jo useampia vuosia, Maximilla ja Roman P:lla seitsemän vuotta, Alexandralla vasta kaksi ja puoli.

Roman R:n, Roman P:n ja Maximin vanhemmat ovat taustaltaan Pietarin alueen inkerinsuomalaisia. Myös Petroskoista muuttaneella Alexandralla on suomalaisia sukujuuria. Tinan toi tänne äidin uusi työpaikka.

Kenenkään kotona ei puhuttu suomea ennen tänne muuttoa. Roman P kertoo kuitenkin, että hänen vanhempansa halusivat poikansa suomalaiseen lastentarhaan ja muutenkin tilanteisiin, joissa oppisi suomen kieltä.

Koulussa oppi suomen kielen

Kaikki ovat käyneet peruskoulussa maahanmuuttajille tarkoitetun valmistavan luokan, jossa pääpaino oli suomen kielen opiskelulla. Nyt he puhuvat sitä jo hyvin, vain Alexandra joutuu välillä pyytämään käännösapua poikaystävältään Roman Pappiselta.

- Olen sanonut Alexandralle, että pitää opiskella kunnolla suomea, siinä samalla oppii paljon muutakin Suomesta, sanoo Roman P. Alexandra nyökyttelee, mutta sanoo, että toistaiseksi hänellä ei juuri ole sellaisia kavereita, joiden kanssa puhua suomea.

Suomalainen koulu poikkesi ilmapiiriltään ja tavoiltaan venäläisestä.

- Venäjällä opettajia kunnioitetaan aivan toisella tavalla. Täällä opettajat olivat ihmeissään kun teitittelin heitä ja nousin seisomaan opettajan luokkaan tullessa, Roman R muistelee.

Kieltä lukuun ottamatta koulu tuntui helpommalta kuin vanhassa kotimaassa. – Tahti on täällä hitaampi. Peruskoulun 9. luokalla opetetaan Suomessa samoja asioita kuin Venäjällä 7. luokalla, kertoo Alexandra.

Venäjällä arvostetaan matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa, luonnontieteitä yleensäkin, mutta kieliä ei pidetty tärkeänä. - Se on jäänne Neuvostoliiton ajoilta, kun huippututkijatkin tulivat hyvin toimeen pelkällä venäjällä, Roman R sanoo. Roman itse on Suomessa opiskellut erityisesti kieliä: ylioppilaskirjoituksissa hän kirjoitti suomen ja venäjän lisäksi ranskan, espanjan ja englannin.

Venäjän kielestä oli koulussa hyötyäkin. – Esimerkiksi kemiaan tai biologiaan liittyvistä aiheista löytyy netistä paljon enemmän aineistoa venäjän kielellä, Roman R. kertoo.

-Ja kun sen kääntää, ei opettaja huomaa, että se on suoraan kopioitu, nauraa Roman P.

Kaverit tärkeitä

Suomessa asuu noin 50 000 ihmistä, joiden äidinkieli on venäjä. Venäläiset ovatkin Suomen suurin maahanmuuttajaryhmä ja venäjän kieli virallisten kielten, suomen ja ruotsin jälkeen, Suomen puhutuin kieli. Pääkaupunkiseudulla asuu n. 4000 15-24 –vuotiasta venäläistä.

- Täällä asuvat venäläisnuoret tuntevat usein toisensa. Mekin pidämme edelleen yhteyttä, vaikka peruskoulun jälkeen olemme hajautuneet eri kouluihin. Koulussa ystäväni ovat suomalaisia ja monia muitakin eri kansallisuuksia, enkä tee eroa venäläisten tai muiden välillä, Roman R kertoo.

Roman R on seurustellut suomalaistytön kanssa ja Tinalla on suomalainen poikaystävä. Maximin tyttöystävä on kotoisin Vietnamista. Roman P ja Alexandra asuvat yhdessä ja molemmat ovat sitä mieltä, että seurustelukumppani saa mieluummin olla venäläinen.

- Ei niin, että joku muu olisi huonompi, mutta on vain helpompi ymmärtää ihmistä, jolla on samanlainen tausta, Alexandra ja Roman P selittävät.

Nuoret eivät ainakaan myönnä kokeneensa syrjintää venäläisyytensä takia. –Kukaan ei ole koskaan tullut sanomaan, että te olette venäläisiä, ette kuulu tänne, Roman R kertoo.

Nuoret kieltäytyvät näkemästä suuria eroja suomalais- ja venäläisnuorten välillä. Venäjällä eletty lapsuus on ehkä kuitenkin jättänyt jotakin jälkiä.

- Venäjällä arki oli kovempaa, mutta myös opettavaista, Roman P. pohtii. Se saattaa vaikuttaa elämänasenteeseen.

Roman R ei halua tehdä yleistyksiä ”suomalaiset sitä ja venäläiset tätä”. Siksi hän miettii sanojaan tarkkaan. – Suomalaisnuoret ehkä suhtautuvat elämään huolettomammin. Jos Venäjällä joutuu työttömäksi, joutuu turvautumaan sukulaisiinsa ja kavereihinsa. Täällä on sosiaalitoimistot ja Kelat, jotka toimivat turvaverkkona tiukan paikan tullen.

Venäläiset tavat ja juhlapäivät eivät unohdu

- Suomalaisnuoret arvostelevat usein vanhempiaan, Alexandra kertoo huomanneensa. Venäjällä vanhempia ihmisiä kohdellaan kunnioittavasti. Alexandra teitittelee Romanin äitiä, joissain perheissä lapset teitittelevät omia isovanhempiaankin.

Roman R. varoittaa taas yleistämästä. - On monenlaisia perheitä ja tapoja. Mutta minäkin soitan äidilleni joka päivä, vaikka muutin omaan asuntoon jo kaksi vuotta sitten.

- Tarjouduin kerran auttamaan vanhaa naista hänen kassiensa kantamisessa. Nainen luuli, että aioin ryöstää hänet ja kun sain hänet uskomaan, että halusin vain auttaa, hän kysyi, haluanko rahaa palkakseni, Roman P. kertoo.

Vuotuiset juhlapäivät poikkeavat suomalaisesta kalenterista. Neuvostoliitossa ei vietetty kirkollisia juhlia, eikä joulu ole edelleenkään Venäjällä suuri juhla. Sen sijaan uutta vuotta juhlitaan perusteellisesti.

Naistenpäivä on aina ollut iso juhla. – Kukkia pitää viedä kaikille naisille, opettajille, äidille. Miehet vihaavat sitä, koska rahaa menee niin paljon, Roman R nauraa.

Alexandra kertoo, että Suomeen tultuaankin hän sai yläasteella kukkia kaikilta luokkansa venäläistaustaisilta pojilta.

Helmikuun 23. taas on ”miesten päivä”, maanpuolustuspäivä. – Se on vähän samantyyppinen kuin isänpäivä suomalaisille, paitsi että lahjoja ostetaan kaikille miehille, pojillekin.

- Silloin on hyvä tilaisuus saada uusi partakone, sukkia ja muuta sellaista, pojat naureskelevat.

Voiton päivä on venäläisille ehkä tärkein juhla. – Se ei ole mikään karnevaalijuhla, mutta se pitää muistaa, sitä juhlitaan sen kunniaksi että Neuvostoliitto voitti Natsi-Saksan. Vähän kuin itsenäisyyspäivä Suomessa, Roman R vertaa.

Entinen kotimaa säilyy mielessä

- Me olemme kaikki tulleet tänne vanhempiemme päätöksestä, eikä lapsien mielipidettä silloin kysytty, sanoo Roman R. - Mutta sopeutuminen on ollut helppoa ja olen Suomessa täysin kotonani.

Alexandra, joka on ollut Suomessa lyhimmän aikaa, pitää tiiviisti yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin Petroskoissa. Ikäväkin on joskus. –Tavallaan haluaisin muuttaa takaisin, mutta tiedän että se ei ole mahdollista.

Myös Tinalla on sukulaisia Kazahstanissa ja hän on käynytkin siellä melkein joka kesä. – En kuitenkaan haluaisi takaisin sinne, täällä on äiti, poikaystävä, kaikki kaverit.

Roman Pappisen koko suku, 16 ihmistä, on tullut Suomeen eli entisessä kotimaassa ei ole juuri mitään tai ketään mitä ikävöidä. Roman R ei ole nähnyt koskaan nähnyt Venäjällä asuvaa velipuoltaan ja isovanhempiakin olisi hauska joskus tavata.

Maxim haluaisi muuttaa joksikin aikaa Pietariin ja ehkä pääsee sen tekemäänkin työnsä puolesta. – Pietari on suurkaupunki, siellä liikkuu enemmän rahaa, Maxim perustelee.

- Joo, huomaa kyllä, että olet merkonomi, Roman P naljailee.

Teksti ja kuvat: Raili Löyttyniemi